Kuvitelkaamme vuosi 2030. Hyvinvointialueet, nuo suurella hehkutuksella vuonna 2023 aloitetut alueelliset terveydenhuoltoyksiköt, ovat ajautuneet kriisiin, jota kukaan ei osannut ennustaa. Mikä meni pieleen, ja miten päädyimme tähän pisteeseen?
Talous romahtaa, palvelut kuihtuvat
Jo vuoteen 2026 mennessä hyvinvointialueiden rahoitustilanne oli suorastaan katastrofaalinen. Alijäämien kattamistavoite, 2,9 miljardia euroa, oli paperilla kunnianhimoinen – ja käytännössä mahdoton. Vuoteen 2030 tultaessa julkisten terveyspalveluiden leikkaukset olivat jo rampauttaneet järjestelmän. Ensin karsittiin ylimääräiseksi koetut palvelut. Sitten suljettiin kokonaisia päivystyksiä. Lopulta erikoissairaanhoidon jonot venyivät yli vuoden mittaisiksi.
Samalla yksityiset terveyspalvelut kukoistivat – ainakin heille, joilla oli varaa maksaa. Yhteiskunta jakautui kahteen leiriin: hyvinvoiviin kaupunkilaiseen eliittiin ja syrjäseutujen unohdettuihin kansalaisiin, jotka matkustavat kymmeniä, jopa satoja kilometrejä saadakseen perustason hoitoa.
Henkilöstökriisi syvenee
Jos terveydenhuollon budjetti oli pulassa, vielä suuremmassa kriisissä oli henkilöstö. Vuonna 2025 henkilöstöpula saavutti kriittisen pisteen, mutta tilanne vain paheni. Lääkärit ja hoitajat siirtyivät yksityiselle sektorille tai vaihtoivat kokonaan alaa. Vuonna 2030 terveysasemat toimivat usein vajaalla miehityksellä, mikä aiheutti kohtalokkaita viiveitä potilaiden hoidossa.
Erityisen synkäksi tilanne muuttui vanhustenhoidossa. Lait, jotka aikoinaan määräsivät hoitajamitoituksesta, ovat nyt muisto vain. Hoitajapula on johtanut siihen, että moni vanhus on jäänyt vaille riittävää hoivaa, joskus kohtalokkain seurauksin.
Kansanterveys romahtaa
Kun hoitoon pääsy hidastuu, sairauksien varhainen toteaminen vaikeutuu. Krooniset sairaudet, kuten diabetes ja sydäntaudit, diagnosoidaan usein vasta silloin, kun niiden hoito on kallista ja hankalaa. Kansanterveyden heikkeneminen on tuonut mukanaan myös yhteiskunnallisia ongelmia: työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kasvaa, ja työikäisen väestön hyvinvointi on romahtanut.
Eläkeuudistukset syventävät kriisiä
Vuoden 2027 eläkeuudistukset – eläkeiän nostaminen 70 vuoteen ja eläketasojen leikkaus 20 prosentilla – iskivät kipeästi. Monet työntekijät kamppailevat jaksamisensa äärirajoilla. Yhdessä terveyspalveluiden romahduksen kanssa nämä muutokset ovat johtaneet siitä, että yhä harvempi suomalainen saavuttaa eläkepäiviänään terveessä kunnossa.
Eläketasojen leikkaukset ovat myös ajaneet monia eläkeläisiä köyhyyteen. Ylivelkaantuneet eläkeläiset joutuvat valitsemaan lääkkeidensä ja ruokansa välillä, samalla kun perheet joutuvat kantamaan kasvavaa vastuuta ikääntyvästä sukupolvesta.
Poliittinen jakautuminen
Hyvinvointialueiden kriisi on aiheuttanut poliittisen myrskyn. Monet vaativat järjestelmän purkamista ja palveluiden keskittämistä valtion vastuulle, mutta poliittinen riitely estää uudistukset. Maakuntavero, jonka piti pelastaa hyvinvointialueet, hylättiin vuonna 2028. Uutta rahoitusmallia ei ole vieläkään saatu aikaan.
Samalla kansalaisten luottamus julkisiin palveluihin on romahtanut. Kiihtyvät vaatimukset yksityistämisestä jakavat kansaa entisestään.
Yhteiskunnan moraalinen lasku
Vuonna 2030 Suomi on menettänyt maineensa tasa-arvoisen terveydenhuollon mallimaana. Yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat ovat jääneet järjestelmän ulkopuolelle. Monet vanhemmat joutuvat tekemään valintoja lasten sairaanhoidon ja ruokakulujen välillä.
Suomi, joka vielä 2000-luvun alussa ylpeili maailman parhaalla terveydenhuollolla, on nyt esimerkki siitä, miten hallitsemattomat uudistukset ja poliittinen epäpäättävyys voivat romahduttaa kokonaisen järjestelmän. Vuosi 2030 on synkkä muistutus siitä, että ilman selkeitä ja vastuullisia päätöksiä terveydenhuollon tulevaisuus voi olla jopa synkempi kuin osaamme kuvitella.
Syylliset tilanteen taustalla
Poliitikot: Lyhytnäköiset päätökset, jatkuva linjamuutos ja kyvyttömyys varautua väestön ikääntymiseen.
Kokoomus: Yksityistämispainotteinen politiikka, joka rapautti julkiset palvelut.
SDP: Epärealistiset lupaukset ja kestävyysvajeeseen johtavat rahoitusmallit.
Perussuomalaiset: Alueiden itsehallintopainotus ilman riittävää valtionohjausta.
Keskusta: Hyvinvointialueiden puolustus ilman konkreettisia rahoituskeinoja.
Vihreät ja vasemmistoliitto: Maakuntaveron ajaminen ilman poliittista enemmistöä.
Hyvinvointialueiden johto: Taloudenhallinnan puutteet ja uudistusten toteuttamisen epäonnistuminen. Ja suoranainen omaan pussiin pelaaminen kansan kustannuksella
Yksityistäminen ja markkinavetoinen politiikka: Palveluiden epätasainen jakautuminen ja kasvaneet kustannukset.
Koko yhteiskunta: Kyvyttömyys valita sellaiset päättäjät, jotka olisivat hoitaneet työnsä kunnolla.
GIPHY App Key not set. Please check settings