Keittiöpsykologi: Mitä on onnellisuus? Mikä tekee ihmisestä onnellisen tai onnettoman? Ikuisuuskysymys!

Suomi on taas jonkun tilaston mukaan ”maailman onnellisin kansa” mutta onko tosiaan näin?
Pohdin tässä vähän mitä on tuo ”olla onnellinen”
vaikea aihe ja tässä vain minun omia ajatuksiani miten tämän koen.

Jonkun mielestä se että on
paljon rahaa kun taas toisen mielestä se on jotain muuta. Rahaa ei tarvita. Mutta onko kumpikaan näistä se mitä ihminen haluaa tai tarvitsee.

Rahaa tarvitaan helpottamaan arkea joten nykypäivänä ei oikein tee onnelliseksi jos elämä on taistelua saako ruokaa tai riittääkö rahat jos on paljon lääkkeitä.
Nykypäivän ihminen kun syö paljon enemmän lääkkeitä ja paljon epäterveellisempää ruokaa. Rahatilanne ratkaisee siinäkin.
Toisaalta maailmassa on ihmisiä jotka näkee nälkää niin sekin on jonkun mielestä onnellisuutta jos saa kaupasta edes jotain syötävää. Vaikka sitä halpismuonaa jonka ravintoarvo on nolla mutta kuitenkin jotain vatsan täytettä.
Ei ole varaa terveelliseen tai ei ole energiaa paneutua asiaan ja tehdä itse. Mutta jos on rahaa niin silloin onnellisuutta voi olla käynti hyvässä ravintolassa kun haluaa.

Toisaalta myös se että on liikaa rahaa turruttaa. Kun saa helposti kaiken mitä haluaa niin mikään ei tunnu miltään. Se on arkipäivää.
Ostetaan lisää eikä sekään anna tyydytystä. Ihminen ei ole sisimmässään kuitenkaan onnellinen. Pääasia että saa näyttää muille että on millä mällätä. Pitää kulissia yllä. Omaisuus on jonkin asteen laastari millä peittää sielun haavat.

Toiselle onnellisuus on kun ne lapsenlapset tulee käymään ja saa leikkiä heidän kanssaan.
Pienistä ihmisistä saa iloa ja energiaa. Lapsettomalle taas on katkera pala jos joku hehkuttaa onneaan kun tietää ettei niitä omia lapsenlapsia koskaan tule.
Toinen on onnellinen kun saa matkustaa ja tutustua maailman ihmeisiin. Toinen taas on katkera kun ei voi matkustaa koska ei ole sitä rahaa. Kuuntelee surullisena hienoja matkakertomuksia tai katselee matkoilla olleen valokuvia eikä ole niin onnellinen. Joku taas on onnellinen luonnon keskellä ihan omassa seurassaan ympärillä vain hiljaisuus ja luonnon oma musiikki. Toinen ei viihdy hiljaisuudessa vaan rakastaa suurkaupungin kiihkeää sykettä. Niinpä niin.

Ihmiset on niin erilaisia siinä mitä haluavat elämältään. Se mikä on toiselle tärkeää on toisen mielestä merkityksetöntä. Lisäksi kuvitellaan tietävämme että mikä tekee minut onnelliseksi tekee myös sinut onnelliseksi. Mitä minä en tarvitse et sinäkään tarvitse. Tämä on harhaa koska toisen pään sisälle ei pääse. Ulkoinen olemus ei aina kerro mitä mielessä liikkuu. Ulkokuori saattaa pettää. Kaikki Sairaudetkaan eivät aina näy ulospäin.

Tästä aasinsilta nykypäivään.

Kaikki voi muuttua hetkessä. Voi mennä työpaikka tai terveys.
Silloin taas astuu kuvioihin raha. Kun tulotaso laskee rajusti niin se raha mikä on ennen jäänyt aktiviteetteihin, vapaa-aikaan on poissa tai jos on terveydestä kyse niin hoidot ja lääkkeet ovat kalliita nykypäivänä. Myös eläkkeelle jäänti on haasteellista rahallisesti mutta myös henkisesti. Koska tulotaso laskee niin entinen aktiivinen elämä saattaa kutistua hyvin pieneen. Tässäkin taas joku on sitä mieltä että pysyköön ”vanhukset” vaan siellä kotona jos ei rahat enää riitä. Eivät ota huomioon että nykypäivän eläkeläinen ei välttämättä ole sellainen kuin kuvitellaan. On hyvin aktiivisia eläkeläisiä jotka ”pakotetaan” jäämään kotiin sensijaan että eläisi kuten työelämässäkin. Rahaa kun ei ole niin se on voivoi sanoo tähän joku jonka mielestä eläkeläinen joutaa ”kuolla pois häiritsemästä työssä käyviä ja viemästä heidän rahojaan” tämäkin sitä mitä nykypäivä on aiheuttaa. Vanhat ihmiset halutaan pois näkyvistä. Itse ajattelen että ”heitä pelätään koska vanha ihminen muistuttaa kuoleman olemassaolosta mikä halutaan unohtaa” Aktiivinen ikäihminen on ”mörkö” nykypäivän nuorelle sukupolvelle

Mutta kun välillä elämä heittää kuperkeikkaa eikä voikaan enää elää normaalia elämää ja tällä tarkoitan miten on elänyt ennen. Matkustanut, harrastanut. Ollut aktiivinen kaikessa.
Rahaa tarvitaan eri asioihin kuin ennen. Eikä sitä ole kun ei ole työpaikkaa tai lääkärit ja hoidot maksaa. Mutta taas joku sanoo.
”ole onnellinen kun olet terve tai kyllä se siitä järjestyy”
Mutta onko ihminen itse silloin oikeesti onnellinen. Aika harva on. Ei vain voi puhua kun se mielletään ”aina sinä valitat” puheeksi vaikka ihminen haluaa vain että häntä kuunnellaan. Jokainen tarvitsee välillä ”teetä ja sympatiaa”

Tässä vähän kotikutoista pohdintaa aamukaffeen ääreltä.

Mottoni tähän on ”ihminen on aina yhtä arvokas olkoon rikas tai köyhä. Kaunis tai ruma. Nuori tai vanha”
Ei pidä aliarvioida toisen elämää sen perusteella mitä hän ulkoisesti tuo ilmi koska kenenkään sisimpään emme pysty näkemään. Ihminen voi kulkea tätä matkaa vain omissa saappaissaan ei kenenkään toisen.
Ugh! Olen puhunut!