Suomen hallitus on antanut eduskunnalle esityksen, jolla pannaan täytäntöön Euroopan unionin uusi, suoraan sovellettava medianvapausasetus. Vaikka asetuksen julkilausuttu tavoite on turvata mediapalvelujen moniarvoisuus ja riippumattomuus, herättää se huolta kansallisen itsemääräämisoikeuden kaventumisesta ja viranomaisvalvonnan kasvusta. Hallituksen ehdotukseen sisältyy uusi laki mediamarkkinoiden valvonnasta sekä useita merkittäviä muutoksia tiedotusvälineitä koskevaan sääntelyyn.
Medianvapausasetus velvoittaa jäsenmaat säätämään kansallisesti menettelyt mediayrityskauppojen vaikutusten arvioimiseksi. Suomessa arviointivastuu annettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto Traficomille, joka tarkastelisi yrityskauppojen vaikutuksia lehdistön moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen itsenäisyyteen. Kriitikoiden mukaan kyse on valvonnasta, joka voi uhata vapaata markkinataloutta ja median autonomiaa – etenkin, kun arvioinnilla ei ole varsinaista estävää vaikutusta yrityskauppoihin.
Asetus tuo mukanaan velvoitteita viranomaisille, kunnille ja julkisomisteisille yhtiöille raportoida mainos- ja ilmoitusmenoistaan. Vastaavasti myös mediatoimijoiden tulee ilmoittaa valtion mainonnasta saaduista tuloista. Kaikki tiedot kerätään Traficomin perustamaan kansalliseen tietokantaan. Kritiikkiä on herättänyt erityisesti valvonnan keskittäminen yhdelle viranomaiselle sekä se, että julkisen vallan ja median välisten rahavirtojen avoimuutta aletaan säädellä Brysselistä käsin.
Asetus vaatii myös kansallista sääntelyä yleisradioyhtiöiden johtohenkilöiden valinta- ja erottamiskriteereistä. Suomessa tämä tarkoittaa muutoksia Yle-lakiin. Vaikka hallitus toteuttaa nämä parlamentaarisen työryhmän pohjalta, asetuksen kautta EU vaikuttaa suoraan kansalliseen mediapolitiikkaan – erityisesti julkisen palvelun median rakenteisiin.
Vaikka tavoitteena on mediavapauden turvaaminen, voi asetuksen käytännön toteutus johtaa päinvastaiseen. Kun kansalliset viranomaiset velvoitetaan valvomaan ja rekisteröimään median rahoitusta ja omistajuutta EU-säännösten mukaisesti, kasvaa hallinnollinen taakka ja valvonnan määrä.
Kriittiset äänet kysyvät, onko EU:sta tullut portinvartija sille, mitä vapaalla medialla tarkoitetaan. Kansallisten medioiden toimintavapaus, omistuksen järjestelyt ja journalistinen linja voivat jatkossa joutua EU-perusteisen tarkkailun kohteeksi. Esitys herättääkin perustellun kysymyksen: suojeleeko unioni todella medianvapautta – vai ottako se siitä yhä enemmän ohjaksia omiin käsiinsä?
GIPHY App Key not set. Please check settings