90-luvun lamavuosina kansalaisilta lähti kodit, mieli ja osalta henki. Kansalaisilta alettiin ryöstämään.
Isäni teki kolmea eri työtä pitääkseen meille talon ja katon päämme päällä. Isää harvoin näki kotona. Äitini oli pahasti sairastunut masennukseen. Äidistä oli jäljellä pelkkä kuori, joka ei vain pystynyt tekemään asioita lapsiensa hyväksi. Vanhempani erosivat ja isä muutti vähän matkan päähän. Olimme veljeni kanssa lapsia, joilla oli vain harvoin läsnä oleva vanhempi elämässä. Isä oli melkein aina töissä. Lapsena minulla ja veljelläni oli paljon vastuuta aikuisten asioita: kävimme kaupassa, teimme ruokaa ja siivosimme. Jouduimme hyvin nuorena pitämään itsestämme, äidistämme ja toisistamme huolta. Aloitin palkkatyön hyvin nuorena.
Vietin kavereitteni kanssa aikaa, useissa eri porukoissa, hyvissä ja huonoissa. Minulla ei ollut mitään rajoituksia tai sääntöjä, sain tehdä mitä itseäni huvitti, ei kotiintuloaikoja eikä muitakaan sääntöjä, mitä osalla nuorista oli. Nuorisotila oli minun pelastukseni, etten ajautunut lopulta huonoihin piireihin. Nuorisotilalta sain hyviä ystäviä, tukea, apua, opastusta ja turvallisuutta elämääni. Vanhemmat kaverit pitivät minusta huolta ja kutsuivat minua heidän pikkuiseksi.
Kuitenkin yhtenä päivänä viisitoista kesäsenä minulla paloi pinna. Huusin äidilleni, miksi et voi koskaan olla meille äiti, sellainen äiti, joka tekee asioita, sellaisia asioita mitä äidit tekee. Äiti sanoi: en jaksa sinua enää, voit muuttaa isällesi. Pakkasin tavaroitani, menin juna-asemalle ja hyppäsin junaan. Isäni oli muuttanut naisystävänsä kanssa viereiselle paikkakunnalle. Menin isän ovelle, sanoin äidin heittäneen minut ulos. Isän luona minulla ei ollut omaa huonetta. Nukuin olohuoneessa sohvalla. Kuljin junalla kouluun. Heillä ei silloin ollut varaa isompaan asuntoon, koska isäni joutui maksamaan vielä äitini kanssa ostetusta asunnosta. Kuusitoista vuotiaana muutin poikaystäväni luo ja hankimme yhteisen vuokra-asunnon. Siitä alkoi minun täysin itsenäinen elämäni.
Parhaan ystäväni perheen koti huutokaupattiin. Se oli surun päivä, itkettiin ja halattiin. Heiltä vietiin kaikki haaveet punaisesta talosta ja perunamaasta. Jalat vietiin kirjaimellisesti alta. Ystäväni äidille ja isälle jäi suuret velat. Vasta vuosikymmenten jälkeen ystäväni vanhemmat pääsivät velkasaneeraukseen ja velkoja alettiin antamaan anteeksi. He selvisivät tästä kuitenkin hengissä, joillekkin ei käynyt yhtä hyvin. Yksi kaverini oli osan nuoruudestaan elänyt lastenkodissa, hän riisti henkensä hyppäämällä junan alle.
Nyt kansalaisia ryöstetään taas!
Ryöstäjät ovat:
EU = Euroopan Unioni
Nato = Poliittinen ja sotilaallinen liitoutuma
WHO = Maailman terveysjärjestö
YK = Yhdistyneet kansakunnat
DCA = sopimus = Yhdysvaltojen kanssa tehty puolustussopimus
JoxAmor
GIPHY App Key not set. Please check settings