Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin toinen presidenttikausi on palauttanut monille eurooppalaisille karun todellisuuden: Yhdysvallat ei enää pidä Eurooppaa ensisijaisena kumppaninaan, eikä Trump itse edes yritä teeskennellä toisin. Hän on toistuvasti osoittanut halveksuntaa Euroopan unionin byrokraattisuutta ja heikkoutta kohtaan – ja vaikka tapa on raju ja häiritsevä, se ei ole täysin vailla perusteita.
Kauppapolitiikka on ollut yksi keskeisimmistä areenoista, joilla Trumpin Eurooppa-skeptisyys on konkretisoitunut. Hänen mukaansa EU on ollut ”yhtä vaikea neuvottelukumppani kuin Kiina”, ja tämä kertoo kaiken olennaisen siitä, miten presidentti maailman johtavaa talousaluetta käsittelee. Trumpin hallinto on toistuvasti uhannut tulleilla, erityisesti autoteollisuuden osalta, ja on jo aiemmin asettanut lisätulleja eurooppalaisille tuotteille. Neuvottelut eivät ole edenneet, koska Trump ei näe EU:ta tasa-arvoisena kumppanina – vaan kilpailijana, jota pitää painostaa eikä kunnioittaa.
Mutta ehkä vielä paljastavampi on ollut Trumpin suhtautuminen Ukrainan sotaan ja sitä ympäröiviin neuvotteluihin. Siinä missä Eurooppa on pyrkinyt esittämään itseään moraalisena johtajana ja rauhanrakentajana, Trump on jättänyt EU:n täysin pelin ulkopuolelle. Hänen linjansa keskittyy suoriin neuvotteluihin Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä – Euroopalle tarjotaan korkeintaan paikkaa sivupöydässä, jos sitäkään.
Tämä on osoitus siitä, että Trump ei näe Eurooppaa voimakkaana tai relevanttina toimijana kansainvälisessä politiikassa. Hän suhtautuu EU:hun kuin vanhaan liittolaiseen, joka on menettänyt vaikutusvaltansa ja jonka ääni ei enää paina. Eikä hän ole täysin väärässä.
Euroopan unioni on ollut sisäisesti hajanaisempi kuin koskaan. Saksa ja Ranska eivät ole löytäneet yhteistä säveltä, Itä-Euroopan maat ovat ottaneet omia linjojaan, ja unioni on keskittynyt enemmän sisäiseen hallinnolliseen säätöön kuin suurvaltapolitiikkaan. Tämä tekee EU:sta heikon – ja Trumpin kaltaiselle reaalipoliitikolle se tarkoittaa, ettei EU:ta tarvitse ottaa tosissaan.
Ongelmana ei siis ole vain Trumpin asenne, vaan myös EU:n oma kyvyttömyys profiloitua voimakkaana ja yhtenäisenä globaalina toimijana. Jos EU ei pysty tarjoamaan uskottavaa vaihtoehtoa tai edes puolustamaan omia etujaan tehokkaasti, miksi sen pitäisi odottaa kunnioitusta Washingtonista?
Trumpin viesti on selvä: Eurooppa ei ole enää maailmanpolitiikan keskiössä, ja niin kauan kuin EU ei sitä itse halua tai kykene olemaan, sitä ei kukaan muukaan sinne nosta.
GIPHY App Key not set. Please check settings