Keittiöpsykologi: Liian moni nykyään eristäytyy kun ei kestä somessa kulkevaa uutisvirtaa

SOITA, KIRJOITA, LÄHETÄ KORTTI.

Liian moni nykyään eristäytyy kun ei kestä somessa kulkevaa uutisvirtaa. Ei jaksa keskustella varsinkaan jos on eri linjoilla kuin muut. Näkee asiat ja tilanteet eri tavoin.

Moni eristäytyy myös kun mieltää että kaikki muut ihmiset ovat epäaitoja, virran mukana meneviä tai täysin jonkun muun vietävissä. Halu hyötyä, saada valtaa tai rahaa on se tärkein. Halu näyttää hyvältä ulospäin.
Joillekin tulee halu erakoitua – ei halua nähdä ketään puhua kenenkään kanssa moodissa.
”parempi yksin kuin huonojen kaverien kanssa” tällaista olen kuullut paljon. Kyllä tähän itsekin välillä syyllistyn.
Ihminen on….

Näinhän asiat ei ole. On myös ihmisiä jotka aidosti välittää toisesta ihmisestä omista ongelmistaan huolimatta.
Mutta ihminen uskoo helpommin pahaan kuin hyvään. ”Kun yksi niin muutkin”

Mutta ihminen tarvitsee muita ihmisiä. Ihminen on sosiaalinen eläin.
Tosin jotkut viihtyy hyvin myös yksin. Vain omassa seurassaan. Eli on introvertti erakkoluonne. Ei siinä sinänsä mitään huonoa ole mutta ajan pitkään se ei ole kaikille hyvä.

Ihminen on energiaa joka saa energiaa muista ihmisistä sekä myös antaa energiaa lähellään oleville. Sitä ei vaan huomaa. Se on näkymätöntä ja universaalia.
Tosin jos oma energia kenttä on kovin negatiivinen niin se heijastuu ympäristöön halusi sitä tai ei. Aina negatiivisuutta ei aiheuta konkreettiset asiat vaan myös se ettei osaa astua toisen kenkiin ja helposti menee äärimmäisyyksiin tunteissaan.

Viha tai pelko on melko usein syynä miksi myös moni ottaa tuomarin roolin muihin ihmisiin. Tuomio pamahtaa ilman että asioita selvitetään. Kovin helppo sanoa pahaa toisesta. Sitten ihmetellään ”Miksi se huutaa tai itkee” Miksi ei enää pidetäkään yhteyttä. Silloin eristäytyy ”kun en riitä omana itsenä tai olen huono ihminen kun olen jotain mieltä tai teen asioita eri tavoin”

Joskus tilanne on niin rankka että joku kehittää ”valematrixin” näitä tulee vastaan jatkuvasti. Suurin ehkä se että ulospäin ollaan menestyviä ja kaikki hyvin. Kotona sitten naamiot putoaa joskus tulos on pahimmillaan soitto hätäkeskukseen kun tilanne lähtee lapasesta… Joku taas itkee yksin eikä halua puhua kenenkään kanssa.
Töissä taas sitten puettuna ja meikattuna ”kaikki hyvin”
Tätä kun on lähipiirissä ja pettymys seuraa toistaan. Ystäväkin on vain ”ystävä” muistaa kun tarvitsee jotain.
Muuten syvä hiljaisuus.
Nykypäivänä kun voi keskustella vaikka ulkomaille olisi niin helppo vain painaa sitä ”soita” nappulaa mutta se on joillekin liian vaikeaa.

Mutta tähän lopuksi se että vaikka ongelmat ja vaikeudet olisivat ylitsepääsemättömiä niin ystävää tai vaikka sitä muualla asuvaa serkkua ei saisi unohtaa. Koskaan kun ei tiedä oliko se viimeinen viesti tai puhelu toiselle
SE viimeinen. Ei ole terveellistä eristäytyä kokonaan. Vaikka tuntuu että en jaksa puhua kenenkään kanssa niin joskus pelkkä puhuminen auttaa. Alitajunta on siitä ihmeellinen että se elää omaa elämäänsä välittämättä mitä ihminen on mieltä jostain.

Kuunnellaan toisiamme. Puhutaan toisillemme. Ei jätetä ketään yksin. Kaikki eivät osaa pyytää apua. Sen tämä nykypäivä on tuonut surullisen hyvin esille.

Kukaan ei voi hyvin ilman toisen ihmisen antamaa energiaa. Joten jos et pääse käymään niin soita kirjoita lähetä kortti.