Keittiöpsykologi: Onko pehmeät arvot sinisilmäisyyttä tässä ajassa – Sekavaa settiä aamukahvin voimalla

Tässä somea selatessa on noussut mieleen vähän kaikkea. Uutisointi kautta linjan on pelkkää sotaa tai muuta uhkaa.
Ihmiset joko pelkää tai vihaa ehkä molempia kun somea seuraa.
Eriävät mielipiteet ovat uhka. Faktoista huolimatta ei erimieltä olevaa uskota.
Maalataan maailmanloppua, planeettamme tuhoutumista jos ei tehdä sitä taikka tätä toimenpidettä.
Väkivalta on kasvanut koska ihminen haluaa päättää toisen puolesta ja silloin vihaa kaikkea ja kaikkia joka ei sovi pirtaan
Rahalla ostetaan valtaa tai onnellisuutta.
”Rahalla saa ja hevosella pääsee”
Vanha sananlasku on surullisella tavalla totta. Toki rahaa pitäisi olla senverran että voi elää mielekästä elämää mutta se ei välttämättä ole elämistä toisten kustannuksella kuten nyt tehdään.
”Eihän toisilla niin väliä kunhan minä saan sen huvilan, porssen tai luxuskämpän”
Kun mikään ei riitä!
Sodatkin on rahan voimalla tehtyjä.
Aseita myydään eniten tarjoavalle hyvään hintaan. Ei väliä vaikka myytäisiin molemmille osapuolille koska RAHA.
Huumeita myydään koska ihmiset eivät osaa rentoutua normaalisti ja siinäkin on kyseessä RAHA. Huumeilla ostetaan hetkellistä mutta valheellista rentoutumista ja se taas laittaa kassan kilisemään kun ihmiset jää koukkuun.
Kaikessa on kyse rahasta tai vallasta.
Se on kovaa elämää jonka saappaan alle pienet ihmiset tallaantuu.

Mutta siitä tähän pehmoiluun.
Onko pehmoiluun enää kenelläkään syytä? Onko pehmeät arvot tallattu maahan?
Sitä tässä olen ihmetellyt.
Onko sinisilmäinen jos ei aina kiroile kuin huonosti kaikki tässä ajassa on?
Kun kaikki vaan menee päin seiniä.
Käsikirjoituksen mukaan kuten joku sanoo.
Entä jos muutamme oman elämämme käsikirjoitusta. Lisäämme uusia sivuja. Niitä positiivisia repliikkejä.
Onko sinisilmäinen.
Jos hymyilee vastaantulijalle, halaa kumppania töistä tullessa. Ottaa kädestä kiinni ja antaa suukon poskelle.
Onko sinisilmäistä jos haluaa kuunnella pehmeää rauhallista musiikkia. Lukea hyvän romaanin tai katsoa telkkarista sen yltiöromanttisen leffan jossa ”rakastavaiset elävät onnellisina elämänsä loppuun” juoda lasillisen hyvää viiniä.
Liikkuakin voi pehmeästi.
Ei repivän musiikin tahdissa hiki otsalla vaan rentoutuen ja rauhoittuen.
Kulkea metsässä tai meren rannalla ja istua välillä kuuntelemaan luonnon omaa musiikkia. Tanssia jumit pois kehosta ja sydämestä. Se on sielun hoitoa.

Siispä – onko sinisilmäistä pysähtyä hetkeksi. Rentoutua ja heittää ne aivot narikkaan. Tuntuu vaan että kukaan ei enää uskalla pysähtyä. Ei uskalleta kysyä sitä peruskysymystä – kuka minä olen?
Vedetään rooleja kuin näyttelijä joka vaihtaa näytelmästä toiseen.
Pehmoilu ja rauhoittuminen ei ole nykymaailmassa muotia.

Nykyään kaikilla on kiire. Mennään kaasu pohjassa kun pitää ehtiä kaikkea.
Joka askel pitää vielä tiedottaa somessa että kaikki näkee ”kuin tehokas minä olen” ei ole enää yksityisyyttä.
Uutisia tulee koko päivän taukoamatta.
Eivätkä ne kerro mitään positiivista vaan päinvastoin kaikessa raadollisuudessaan repii ihmisen pois tasapainosta. Kun lisäksi ihmissuhde tai viihdeuutisointikin on pelkkää skandaalinkäryä ja toisten virheiden kaivelua jostain menneestä elämästä. Rauhoitu siinä sitten!

Mutta nyt ihminen – pysähdy!

Laita hetkeksi silmät kiinni.
Hengitä syvään ja katso sisäistä minääsi.
Kysy itseltäsi – mitä minä haluan?
Anna itsellesi lupa olla pehmeä ja luota intuitioon tai sydämen ääneen.
Anna itsellesi lupa olla myös itsekäs.
Maailma on kova, kiireinen ja julmakin mutta se on kuitenkin se maailma missä sinun pitää elää tätä elämää. Pitää olla ”sinisilmäinen realisti” koska elämä kuitenkin tuo eteen kaiken mitä on tarkoitettu. Tavalla tai toisella.

Tähän loppuun vielä yksi minun elämäni mottoja ”usko puolet mitä näät, älä mitään mitä kuulet. Liian paljon lepattaa päättäjien huulet”

Rentoa ”sinisilmäistä” elämää rakkaat kanssakulkijat. Suljetaan edes hetkeksi silmät ja korvat niiltä ”tuomiopäivän pasuunoilta” ollaan ihan vaan rauhassa hetki oman itsemme seurassa.
Kukin omalla tavallamme!