Vuonna 2023 Suomessa oli ulosotossa noin 570 000 henkilöä. Tämä luku on pysynyt melko tasaisena viime vuosien aikana, ja suurin osa velallisista on yksityishenkilöitä. Ulosottovelallisten määrä kasvoi hieman koronapandemian jälkeen, mutta nyt tilanne on vakiintunut. Tarkempia tilastoja julkaistaan vuosittain, ja ulosottovelallisten määrään vaikuttavat muun muassa taloudelliset suhdanteet ja velkaantumistrendit. 

Vuoden 2024 tarkkoja tilastoja ulosotossa olevien suomalaisten määrästä ei ole vielä julkaistu.

Tarkkoja tilastoja siitä, kuinka moni suomalainen vapautuu ulosotosta vuosittain, ei ole helposti saatavilla. Kuitenkin ulosottolaitoksen mukaan monet velalliset maksavat velkansa pois kohtuullisen nopeasti, etenkin jos heidän taloudellinen tilanteensa on vakaa. Ulosotosta voi vapautua nopeammin maksamalla ylimääräisiä suorituksia ulosoton aikana, ja useat ihmiset onnistuvatkin vapautumaan velasta muutaman vuoden sisällä.

Kun joutuu ulosottoon, seuraavat vaiheet tapahtuvat:

1. Ilmoitus ulosotosta: Velalliselle lähetetään vireilletuloilmoitus, joka kertoo ulosoton alkamisesta.
2. Ulosmittaus: Ulosotto perii velkoja suoraan tuloista, kuten palkasta tai eläkkeestä. Ulosmittaus on yleensä noin kolmasosa nettopalkasta, mutta osa tuloista jää suojaosuuden piiriin.
3. Omaisuuden myynti: Tarvittaessa omaisuutta, kuten auto tai asunto, voidaan myydä velkojen kattamiseksi.
4. Maksuvelvollisuus jatkuu: Velallinen maksaa velkaa ulosoton kautta, kunnes velka on maksettu tai ulosotto muuten päättyy.

Velat voidaan periä perillisiltä, mutta se riippuu useista tekijöistä:

1. Perintövastuu: Perilliset eivät henkilökohtaisesti ole vastuussa vainajan veloista. Jos velkaa on enemmän kuin varallisuutta, velka ei siirry perillisten maksettavaksi.
2. Kuolinpesän varat: Vainajan velat maksetaan kuolinpesän varoista ennen kuin perintöä jaetaan. Jos kuolinpesän varat eivät riitä velkojen maksuun, perilliset eivät saa perintöä, mutta heidän omaisuuttaan ei käytetä velkojen maksamiseen.
3. Perinnöstä luopuminen: Perilliset voivat halutessaan luopua perinnöstä, jolloin he eivät saa mitään, mutta eivät myöskään vastaa veloista.

Jos asuntolainaa ei pysty maksamaan takaisin, seuraavat asiat voivat tapahtua:

1. Neuvottelut pankin kanssa: Ensimmäinen askel on yleensä ottaa yhteyttä pankkiin ja neuvotella maksujärjestelyistä, kuten lyhennysvapaista tai laina-ajan pidentämisestä.
2. Maksuhäiriömerkintä: Jos maksut viivästyvät merkittävästi, velalliselle voi tulla maksuhäiriömerkintä.
3. Asunnon myynti: Jos velka jää maksamatta, pankki voi viedä asian ulosottoon ja asunnon realisointi (myynti) voi alkaa velan kattamiseksi.
4. Jatkuva velka: Jos asunnon myyntihinta ei riitä kattamaan velkaa, velallinen voi jäädä edelleen velkaa pankille.

Ulosotossa tavallinen irtainomaisuus, kuten kodin peruskalusteet ja tavanomaiset henkilökohtaiset esineet, eivät yleensä mene ulosottoon. Perusturvaan kuuluvia esineitä, kuten huonekaluja, televisiota tai työvälineitä, ei ulosmitata. Sen sijaan arvokkaampaa omaisuutta, kuten autoja, veneitä, arvoesineitä ja ylimääräisiä varoja, voidaan ulosmitata velkojen kattamiseksi. Ulosottomies arvioi, mitä omaisuutta voidaan ulosmitata velallisen tilanteen ja omaisuuden arvon perusteella.

Jos yksityinen elinkeinonharjoittaja joutuu ulosottoon, tapahtuu seuraavaa:

1. Yrityksen ja henkilökohtaisen omaisuuden ulosmittaus: Koska yksityinen elinkeinonharjoittaja vastaa veloista henkilökohtaisesti, ulosmittaus voi kohdistua sekä yrityksen että henkilökohtaisiin varoihin, kuten tuloihin, säästöihin ja omaisuuteen.
2. Yrityksen toiminnan jatkuvuus: Jos yrityksen omaisuutta ulosmitataan merkittävästi, tämä voi vaikeuttaa tai jopa estää liiketoiminnan jatkumista.
3. Neuvottelut: Elinkeinonharjoittaja voi neuvotella maksusuunnitelmasta tai hakeutua velkajärjestelyyn.

Kaikkia yrityksen työvälineitä ei automaattisesti ulosmitata. Ulosottoon ei yleensä kuulu työvälineitä, jotka ovat välttämättömiä elinkeinonharjoittajan toimeentulolle tai liiketoiminnan jatkamiselle. Jos kuitenkin työvälineet ovat arvokkaita tai eivät ole välttämättömiä yrityksen toiminnan kannalta, ne voidaan ulosmitata velkojen kattamiseksi. Ulosottomies arvioi tapauskohtaisesti, mitä omaisuutta voidaan ulosmitata niin, ettei elinkeinon harjoittaminen esty kokonaan.

Asunnon pakkohuutokauppa on prosessi, jossa asunnon omistaja ei ole pystynyt maksamaan velkojaan tai noudattamaan velvoitteitaan. Tämä voi johtua esimerkiksi lainan takaisinmaksun laiminlyönnistä. Pakkohuutokauppa tarkoittaa, että asunnon omistaminen siirtyy uuden omistajan käsiin huutokaupan kautta.

Prosessi etenee seuraavasti:

1. Velkominen ja varoitus: Kun asunnon omistaja ei maksa velkojaan, velkoja (esimerkiksi pankki) voi aloittaa velkomismenettelyn. Omistajalle annetaan usein varoitus ja mahdollisuus maksaa velat ennen kuin asia etenee pakkohuutokauppaan.
2. Huutokaupan aloitus: Jos velkoja ei makseta, velkoja voi pyytää tuomioistuinta asettamaan asunnon pakkohuutokauppaan. Tämä tarkoittaa, että asunto myydään julkisessa huutokaupassa, jossa korkein tarjoaja saa asunnon.
3. Huutokauppa: Asuntoa tarjotaan huutokaupassa, jossa ostajat tekevät tarjouksia. Kun huutokauppa päättyy, korkein tarjous voittaa ja asunto siirtyy ostajalle. Voittohinta käytetään velkojen maksamiseen.
4. Omistusoikeuden siirto: Kun huutokauppa on ohi ja ostaja on maksanut tarjouksen, omistusoikeus siirtyy uudelle omistajalle, ja alkuperäinen omistaja joutuu muuttamaan pois asunnosta.

Pakkohuutokauppa on yleensä viimeinen keino velkojen perimiseksi ja voi vaikuttaa merkittävästi alkuperäisen omistajan taloudelliseen tilanteeseen ja luottotietoihin.

Pakkohuutokaupassa asunto voidaan myydä alle sen todellisen markkinahinnan. Tämä johtuu siitä, että huutokaupassa myyntihinta määräytyy tarjousten perusteella, eikä se aina vastaa asunnon käypää arvoa tai markkinahintaa.

Huutokaupan aikana saattaa ilmetä tilanteita, joissa kiinnostuneita ostajia ei ole riittävästi tai tarjouskilpailu ei ole kovin aktiivista. Tällöin asunto voidaa myydä alhaisemmalla hinnalla verrattuna siihen, mitä se voisi saada avoimessa markkinassa. Huutokauppahinta voi myös olla alhaisempi, jos huutokauppaa järjestetään kiireessä tai jos ostajat ovat varovaisia riskien suhteen.

Jos huutokaupassa ei saavuteta vähimmäishintaa, asunnon myynti voi myös epäonnistua ja prosessia saatetaan joutua toistamaan tai miettimään muita vaihtoehtoja velkojen perimiseksi.

https://stat.fi/julkaisu/clmiusxvt4ymj0avvowu81pi5

Ulosottomaksut

Ulosottomaksuja ovat taulukkomaksu, käsittelymaksu, tilitysmaksu,myyntimaksu, täytäntöönpanomaksu ja valvonnan myöhästymismaksu.

Taulukkomaksu peritään velalliselta velkakohtaisesti kulloinkin kertyneestä suorituksesta. Maksun suuruus riippuu suorituksen määrästä (katso taulukko sivun lopussa).

Jos velkaa ei saada perityksi velalliselta varattomuuden tai muun esteen vuoksi tai jos hakija peruuttaa hakemuksensa, hakijalta peritään ulosottoasian palautuksen yhteydessä käsittelymaksu. Maksun suuruus tavallisessa ulosotossa on 10,00 euroa asialta ja suppeassa ulosotossa 5,00 euroa asialta. Jos hakija on pyytänyt saatavansa merkitsemistä ulosottorekisteriin passiivisaatavaksi, hänen on suoritettava käsittelymaksun lisäosana 10,00 euroa asialta.

Velkojan on suoritettava hänelle kulloinkin tilitettävästä rahamäärästä tilitysmaksua. Tilitysmaksun suuruus on 1,45 % tilitettävästä rahamäärästä, kuitenkin enintään 5000 euroa tilityskerralta.

Ulosmitatun kiinteistön, alusrekisteriin merkityn aluksen, ilma-aluksen, asunto- tai kiinteistöyhtiön osakkeen ja kiinnityskelpoisten ajoneuvojen ja työkoneiden myynnistä peritään velalliselta myyntimaksu (katso taulukko sivun lopussa).

Häätöjen, osamaksutilitysten ja turvaamistoimenpiteiden (takavarikot) täytäntöönpanosta ulosottomaksuna peritään täytäntöönpanomaksu (katso taulukko sivun lopussa).

Jollei velkoja valvo kiinnitykseen perustuvaa panttisaatavaansa asianosaiskeskustelussa velkojan on suoritettava valvonnan myöhästymismaksu. Maksu määräytyy velkojan saatavan suuruuden mukaan siten kuin taulukkomaksusta on säädetty, mutta kaksinkertaisena.

Ulosottomaksua ei peritä mm. sakon ja elatusavun ulosotossa. Käsittely- ja tilitysmaksua ei peritä asianomistajalta, jolle rikosasiassa on tuomittu maksettavaksi korvausta. Oikeus- ja veroviranomaiset sekä syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiset on vapautettu ulosottomaksuista.

Ulosottomaksujen määrät ovat seuraavat:

Taulukkomaksu:

Peritty saaminen tai sen osa:

• enintään 14 euroa, taulukkomaksu 2,50 euroa
• yli 14 euroa mutta enintään 27 euroa, taulukkomaksu 5,00 euroa
• yli 27 euroa mutta enintään 67 euroa, taulukkomaksu 7,00 euroa
• yli 67 euroa mutta enintään 165 euroa, taulukkomaksu 12,00 euroa
• yli 165 euroa mutta enintään 335 euroa, taulukkomaksu 27,00 euroa
• yli 335 euroa mutta enintään 670 euroa, taulukkomaksu 56,00 euroa
• yli 670 euroa mutta enintään 1 680 euroa, taulukkomaksu 84,00 euroa
• yli 1 680 euroa mutta enintään 8 400 euroa, taulukkomaksu 134,00 euroa
• yli 8 400 euroa, taulukkomaksu 210,00 euroa

Käsittelymaksu:

• tavallisessa ulosotossa on 10,00 euroa
• suppeassa ulosotossa 5,00 euroa
• passiivisaatavassa lisäosa 10,00 euroa

Myyntimaksu kiinteistö ja määräala 1100 euroa, asunto-osake ym. 450 euroa. 

Täytäntöönpanomaksut:

• häätö asuinhuoneistosta 110 euroa, muu häätö 225 euroa. 
• Muu täytäntöönpano
• 225 euroa. 

Ulosottomiehen suorittamasta tiedoksiannosta peritään samansuuruinen maksu kuin haastemiehen tiedoksiannosta eli 85 euroa.

Tilastokeskuksen datan perustella ulosotossa oli vuosina:

• -21 269183 tuhatta ihmistä, 
• -22 557884 tuhatta ihmistä 
• -23 519859 tuhatta ihmistä.

Lukijat ovat lähettäneet omia tarinoitaan, mutta nimet ovat muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Tiinan tarina:

29 -vuotiaan Tiinan elämä näytti pitkään vakaalta. Hän oli melkein kolmekymppinen nainen, jolla oli hyvä työ ja kohtuullisen vakaa taloudellinen tilanne. Hän oli säästänyt tulevaisuutta varten ja hoitanut taloutensa tarkasti. Tiinalla oli myös uusi kumppani. Mika, jonka kanssa hän oli alkanut suunnitella yhteistä tulevaisuutta.

Mika vaikutti aluksi luotettavalta ja hurmaavalta, mutta ajan kuluessa Tiina huomasi varoitusmerkkejä, joita hän ei ensin osannut yhdistää mihinkään vakavampaan. Mika alkoi esimerkiksi kysellä tarkemmin Tiinan taloudellisista asioista ja ehdotti, että he hankkisivat yhteisiä lainoja, mutta Tiina ei nähnyt siihen tarvetta. Hän halusi pitää taloutensa erillään, kunnes heidän suhteensa olisi pidemmällä.

Eräänä päivänä Tiina alkoi saada outoja laskuja ja perintäkirjeitä, joista hän ei ollut tietoinen. Laskut koskivat luottokortteja ja pikavippejä, joita hän ei ollut koskaan ottanut. Hän oli aluksi hämmentynyt ja uskoi kyseessä olevan virhe. Kun uusia laskuja alkoi tulla lisää, Tiina otti yhteyttä pankkiinsa ja selvitti asiaa tarkemmin. Kävi ilmi, että hänen nimissään oli otettu useita lainoja ja tehty suuria ostoksia, joista hänellä ei ollut mitään tietoa.

Lopulta Tiina ymmärsi, että joku oli käyttänyt hänen henkilötietojaan väärin, mutta vielä suurempi järkytys oli se, kun hän sai tietää, että identiteettivarkauden takana oli Mika. Hän oli käyttänyt Tiinan henkilötietoja, pankkitunnuksia ja muita tietoja ottaakseen lainoja Tiinan nimiin. Mika oli lähtenyt huomaamatta liikkeelle, alkaen ensin pienistä ostoksista ja myöhemmin suurista lainoista.

Tiinan elämä romahti hetkessä. Hän menetti luottotietonsa, kun lainat jäivät maksamatta, ja häntä syytettiin maksuista, joista hän ei ollut edes tietoinen. Vaikka hän teki rikosilmoituksen ja aloitti pitkän prosessin todistaakseen syyttömyytensä, identiteettivarkaus oli jättänyt jälkensä hänen talouteensa ja maineeseensa. Mikalla ei ollut aikomustakaan maksaa takaisin ottamiaan velkoja, ja hän katosi, jättäen Tiinan hoitamaan taloudellisen kaaoksen.

Vaikka Tiina sai lopulta oikeutta rikosoikeudellisessa prosessissa, hänen taloudelliset vaikeutensa jatkuivat pitkään. Luottotietojen palautuminen kesti vuosia, ja hän joutui elämään tiukalla budjetilla, koska hän ei voinut saada uutta luottoa tai tehdä sopimuksia ilman ongelmia. Tämä kokemus jätti syvän jäljen Tiinan elämään – sekä taloudellisesti että henkisesti.

Pekan tarina:

Pekka, nelikymppinen mies, eli ennen normaalia elämää. Hänellä oli vakituinen työ rakennusalalla ja kohtuullinen taloudellinen tilanne. Pekalla oli asunto, auto ja muutama laina, joita hän maksoi ajallaan. Kaikki näytti olevan tasapainossa.

Eräänä päivänä Pekan elämä sai äkillisen käänteen, kun hän alkoi tuntea jatkuvaa kipua ja väsymystä. Lääkärissä kävi ilmi, että hän sairasti vakavaa pitkäaikaissairautta, joka vaati toistuvia hoitoja ja lopulta leikkauksen. Pekan työkyky heikkeni nopeasti, ja lopulta hän joutui irtisanomaan itsensä terveyssyiden vuoksi. Työttömyysturva ja sairauspäiväraha eivät riittäneet kattamaan kaikkia kuluja, ja sairauden hoito maksoi enemmän kuin hän oli osannut kuvitella.

Pekka yritti parhaansa mukaan hoitaa laskut, mutta raha ei yksinkertaisesti riittänyt. Vuokrat, lainat ja muut velvoitteet alkoivat kasautua. Hän otti yhteyttä velkojiin yrittäen neuvotella maksusuunnitelmista, mutta moni käänsi selkänsä, kun maksut viivästyivät kerta toisensa jälkeen. Lopulta hänen velkansa siirtyivät ulosottoon.

Pekan elämästä tuli selviytymistaistelua. Hän menetti luottotietonsa, eikä voinut enää ottaa uutta lainaa tai edes tehdä perussopimuksia, kuten uuden puhelinliittymän tai vuokrasopimuksen. Hänen arjessaan korostuivat jatkuvat velkakirjeet ja uhkaukset oikeustoimista. Ystävät ja läheiset loittonivat, osa ymmärtämättömyyttään, osa siksi, että Pekka ei niitä enää jaksanut ylläpitää.

Marian tarina:

Maria, 35-vuotias yksinhuoltajaäiti, eli arkea täynnä työtä ja huolta taloudesta. Vaikka hänellä oli vakituinen työpaikka kaupan alalla, vuosien varrella kertyneet kulutusluotot ja yllättävät menot veivät hänet taloudelliseen ahdinkoon. Pienet lainat, joita hän oli alun perin ottanut arjen helpottamiseksi, kasvoivat suuriksi korkojen ja maksamattomien laskujen vuoksi. Korkoprosentit olivat huimia, ja maksuvaatimukset tuntuivat nousevan päivä päivältä.

Maria yritti pysyä pinnalla, mutta lopulta hänen taloudellinen tilanteensa karkasi käsistä. Hän ei enää pystynyt maksamaan laskujaan ajallaan, ja ulosoton uhka alkoi lähestyä. Hänellä ei ollut ketään, jolta pyytää apua, ja lopulta hänen täytyi kääntyä Takuusäätiön puoleen saadakseen neuvoja velkatilanteensa ratkaisemiseksi.Takuusäätiön asiantuntija kehotti Mariaa hakeutumaan ulosottoon, sillä tilanne oli heidän mukaansa niin kriittinen, ettei muita vaihtoehtoja enää ollut. Ulosoton kautta hän voisi vähitellen maksaa velkansa pois, mutta se tarkoittaisi, että hänen luottotietonsa menetettäisiin vuosiksi, ja hänen taloudellinen liikkumavaransa olisi olematon.

Tämä ajatus painoi Mariaa raskaasti – ulosotto olisi pitkä ja raskas tie, eikä se tuntunut hänestä oikealta ratkaisulta.Maria kertoi tilanteestaan isälleen, jonka kanssa hän ei ollut aiemmin halunnut jakaa taloudellisia huoliaan. Hänen isänsä oli jo eläkkeellä, mutta hänellä oli säästöjä, jotka hän oli säästänyt vuosien ajan. Kun isä kuuli, että Maria oli ulosoton partaalla, hän ei empinyt. Sen sijaan, että hän olisi antanut Marian joutua vuosien velkakierteeseen, hän kannusti tytärtään ottamaan pankista lainan, jolla voisi maksaa pois kaikki ylikorkoiset kulutusluotot yhdellä kertaa.Isä lupasi olla takaajana lainassa, mikä teki pankin hyväksynnän mahdolliseksi.

Yhdessä he marssivat pankkiin ja saivat neuvoteltua lainan, jolla Maria pystyi maksamaan kaikki kalliit kulutusluotot pois kerralla. Uusi laina oli huomattavasti edullisemmalla korolla, ja se oli selkeämpi hallita – vain yksi kuukausittainen maksu, jonka Maria pystyi suunnittelemaan taloudessaan paremmin.Ilman isänsä apua Maria olisi todennäköisesti joutunut ulosottoon, ja hänen taloudellinen elämänsä olisi ollut täysin eri raiteilla. Isänsä tuella hän sai uuden alun ja mahdollisuuden selviytyä vaikeasta tilanteesta ilman ulosoton raskasta varjoa. Vaikka velkaa oli edelleen, Maria tiesi nyt selviävänsä siitä ajan myötä, ja hän oli oppinut varovaisemmaksi rahankäytössään.