Älypuhelin-orjuus, riippuvuus massailmiönä

Älypuhelimet eivät orjuuta samalla tavoin kuin huumeet, jos ”samalla tavalla” tarkoittaa kemiallista riippuvuutta ja fyysisiä vieroitusoireita. Kuitenkin niiden luoma psykologinen riippuvuus muistuttaa huumeiden vaikutusta palkitsemisjärjestelmään ja tapojen muodostumiseen. Koneiden piti lisätä ihmisten vapaa-aikaa ja vapautta, mutta todellisuudessa ne varastavat sen. Kun älypuhelimet vievät vapautemme ja itsenäisyytemme, ne tekevät sen hiljaa ja yhteiskunnan siunauksella. Oikeastaan ero huumeisiin on lähinnä siinä, että älypuhelinten orjuus on massailmiö joka koskettaa näkyvästi kaikkia, kun huumeet taas orjuuttavat pienen osan väestöstä varjoissa.

Vertaillaanpa hiukan: ”Älypuhelimet vs. huumeet” Älypuhelimet ja huumeet jakavat tiettyjä piirteitä riippuvuuden suhteen, mutta eroavat toisissa:

1. Dopamiinipohjainen palkitsemisjärjestelmä
   • Huumeet, kuten kokaiini tai opioidit, vapauttavat aivoissa dopamiinia ja luovat kemiallisen riippuvuuden, joka voi johtaa fyysisiin vieroitusoireisiin.
   • Älypuhelimet toimivat psykologisella tasolla: notifikaatiot, pelit ja sosiaalinen media tarjoavat pieniä dopamiiniannoksia, jotka pitävät käyttäjän koukussa. Esimerkiksi tykkäykset Instagramissa tai viestien saaminen aktivoivat aivojen palkitsemisjärjestelmää samalla tavalla kuin uhkapelit – mutta ilman kemiallista ainetta.
2. Tapojen muodostuminen
   • Huumeiden käyttö voi muuttua pakonomaiseksi fyysisen tarpeen vuoksi.
   • Älypuhelinten ”orjuus” syntyy tottumuksista ja sosiaalisesta paineesta: moni tarkistaa puhelimensa satoja kertoja päivässä tiedostamattaan, koska se on integroitu arkeen. Keskisarja saattaisi sanoa, että tämä on moderni kahle, joka sitoo ihmisen yhtä tiukasti kuin menneisyyden riippuvuudet.
3. Irtautumisen vaikeus
   • Huumeista irtautuminen vaatii usein lääketieteellistä apua vieroitusoireiden takia.
   • Älypuhelimista luopuminen on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä vaikeaa, koska ne ovat työvälineitä, viestintäkanavia ja osa identiteettiä. Tämä tekee digitaalisista riippuvuuksista salakavalampia kuin perinteiset addiktiot.
4. Sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet
   • Huumeiden käyttö on usein stigmatisoitua ja laitonta, mikä rajoittaa niiden leviämistä.
   • Älypuhelimet ovat yhteiskunnan hyväksymiä ja jopa vaadittuja, mikä tekee niiden ”orjuuttavasta” vaikutuksesta laajempaa ja normalisoitua.

Teemu Keskisarjan haastattelu: Älypuhelinten orjuus

Älypuhelinriippuvuus, jota kutsutaan myös nimillä ”nomofobia” (pelko olla ilman puhelinta) tai ”digiriippuvuus”, voi aiheuttaa monenlaisia haittavaikutuksia fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Alla on kattava katsaus näihin vaikutuksiin, jotka perustuvat tutkimuksiin ja asiantuntijoiden näkemyksiin, kuten Terveyskirjaston, THL:n ja muiden lähteiden tietoihin.

1. Fyysiset haittavaikutukset

• Niska- ja selkävaivat: Pitkäaikainen puhelimen käyttö, erityisesti huonossa asennossa (esim. ”text neck” -asento), voi aiheuttaa niskakipua, jännitystä ja jopa kroonisia selkäongelmia. Vuonna 2014 julkaistu tutkimus (Surgical Technology International) osoitti, että pään kallistaminen 60 astetta puhelinta katsellessa lisää niskaan kohdistuvaa painetta jopa 27 kiloon.
• Silmien rasitus: Pitkäaikainen ruutuaika voi johtaa ”digitaaliseen silmien rasitusoireyhtymään” (computer vision syndrome), johon liittyy kuivasilmäisyyttä, päänsärkyä ja näön hämärtymistä. Sininen valo voi myös häiritä melatoniinin tuotantoa, mikä vaikuttaa uneen.
• Unihäiriöt: Älypuhelimen käyttö ennen nukkumaanmenoa, erityisesti sinisen valon altistus, häiritsee unirytmiä. THL:n mukaan unen laatu heikkenee, jos puhelinta käytetään sängyssä, ja se voi johtaa unettomuuteen tai lyhentyneeseen unen kestoon. Esimerkiksi nuorten keskimääräinen uniaika on vähentynyt 7–8 tuntiin, kun suositus on 8–10 tuntia (Terveyskirjasto, 2022).
• Liikunnan väheneminen: Puhelimen liiallinen käyttö voi johtaa istuvaan elämäntapaan, mikä lisää lihavuuden, sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riskiä.

2. Psyykkiset ja kognitiiviset haittavaikutukset

• Stressi ja ahdistus: Jatkuva tarve tarkistaa puhelinta (esim. notifikaatiot, sosiaalinen media) voi lisätä stressitasoja. Vuonna 2017 julkaistu tutkimus (Journal of Behavioral Addictions) osoitti, että älypuhelinriippuvuus korreloi ahdistuneisuuden ja masennuksen kanssa.
• Masennus ja yksinäisyys: Liiallinen sosiaalisen median käyttö voi johtaa vertailuun ja alemmuuden tunteisiin, mikä lisää masennusoireita. Ironisesti, vaikka puhelin yhdistää ihmisiä, se voi myös eristää: kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus vähenee, mikä voi lisätä yksinäisyyttä.
• Keskittymisvaikeudet: Multitasking ja jatkuvat keskeytykset (esim. viestit) heikentävät keskittymiskykyä ja muistia. Tutkimukset (esim. Stanfordin yliopisto, 2009) osoittavat, että jatkuva älypuhelimen käyttö heikentää kognitiivisia kykyjä, kuten työmuistia ja ongelmanratkaisutaitoja.
• Riippuvuuden oireet: Älypuhelinriippuvuus voi muistuttaa muita addiktioita: vieroitusoireita (levottomuus, ärtyneisyys ilman puhelinta), toleranssin kasvua (tarve käyttää enemmän) ja pakonomaista käyttöä.

3. Sosiaaliset haittavaikutukset

• Ihmissuhteiden heikkeneminen: ”Phubbing” (puhelimen tuijottaminen toisen seurassa) voi ärsyttää läheisiä ja heikentää ihmissuhteita. Baylorin yliopiston tutkimus (2015) osoitti, että phubbing lisää konflikteja parisuhteissa.
• Empatian väheneminen: Kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen väheneminen voi heikentää empatiakykyä, erityisesti nuorilla, jotka oppivat sosiaalisia taitoja.
• Sosiaalinen eristäytyminen: Liiallinen puhelimen käyttö voi johtaa vetäytymiseen reaalimaailman sosiaalisista tilanteista, mikä pahentaa yksinäisyyttä.

4. Vaikutukset lapsiin ja nuoriin

• Kehityksen hidastuminen: Alle 2-vuotiaille ei suositella ruutuaikaa lainkaan (THL), koska se voi hidastaa kielellistä ja sosiaalista kehitystä. 2–5-vuotiaille suositellaan enintään 1 tunti päivässä.
• Oppimisvaikeudet: Liiallinen ruutuaika voi heikentää koulumenestystä, sillä se vie aikaa lukemiselta, läksyiltä ja unelta. Vuonna 2018 julkaistu tutkimus (JAMA Pediatrics) osoitti, että yli 2 tuntia päivittäistä ruutuaikaa heikensi kognitiivisia testituloksia 4–6-vuotiailla.
• Riippuvuuden varhainen alkaminen: Suomessa lapset saavat älypuhelimen keskimäärin 6–8-vuotiaana (kuten aiemmin mainittiin), ja varhainen altistuminen voi johtaa riippuvuuteen jo ennen teini-ikää.

5. Turvallisuusriskit

• Liikenneturvallisuus: Puhelimen käyttö ajon aikana (esim. tekstiviestien kirjoittaminen) on merkittävä onnettomuusriski. Liikenneturvan mukaan Suomessa noin 20 % kuljettajista käyttää puhelinta ajaessaan, mikä lisää onnettomuusriskiä 4–6-kertaiseksi.
• Kyberturvallisuus: Riippuvuus voi johtaa huolimattomuuteen, kuten salasanojen jakamiseen tai huijauksiin lankeamiseen, mikä lisää identiteettivarkauksien riskiä.

6. Taloudelliset ja ajankäytölliset vaikutukset

• Tuottavuuden lasku: Työpaikoilla älypuhelimen jatkuva tarkistaminen (esim. 50–150 kertaa päivässä, kuten aiemmin mainittiin) voi vähentää tehokkuutta. Tutkimukset (esim. CareerBuilder, 2017) osoittavat, että työntekijät menettävät keskimäärin 1–2 tuntia työaikaa päivässä puhelimen käyttöön.
• Kustannukset: Älypuhelimen vaihtaminen 2–4 vuoden välein (keskihinta Suomessa 403 € vuonna 2022) ja sovellusten tai pelien mikromaksut voivat muodostua taloudelliseksi rasitteeksi.

7. Pitkäaikaiset vaikutukset

• Aivojen kehitys: Nuorilla liiallinen ruutuaika voi vaikuttaa aivojen etuotsalohkon kehitykseen, joka vastaa impulssikontrollista ja päätöksenteosta (National Institutes of Health, 2018).
• Kulttuuriset muutokset: Älypuhelinriippuvuus voi muuttaa yhteiskunnan arvoja, kuten vähentää kärsivällisyyttä ja kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, mikä voi pitkällä aikavälillä heikentää yhteisöllisyyttä.

Tilastoja puhelimen käytöstä:

1. Kuinka monella suomalaisella on älypuhelin?

• Vuonna 2020 DNA:n Digitaaliset elämäntavat -kyselyn mukaan 96 % 16–74-vuotiaista suomalaisista omisti älypuhelimen. Tämä osuus on todennäköisesti kasvanut hieman vuoteen 2025 mennessä, sillä älypuhelimet ovat käytännössä syrjäyttäneet peruspuhelimet nuoremmissa ikäryhmissä.
• Tilastokeskuksen vuoden 2018 tiedoissa 75 % 16–89-vuotiaista käytti internetiä matkapuhelimella, ja vuonna 2020 osuus oli noussut. Vuonna 2021 älypuhelimen käyttäjiä oli jo 88 % koko väestöstä (16–89-vuotiaat).
• Arvio 2025: Lähes 100 % alle 55-vuotiaista omistaa älypuhelimen, mutta vanhemmissa ikäryhmissä (65–89-vuotiaat) osuus on pienempi, noin 60–70 %, vaikka kasvu on ollut nopeaa myös tässä ryhmässä. Kokonaisväestöstä (n. 5,5 miljoonaa) arviolta 90–95 % eli noin 4,95–5,2 miljoonaa suomalaista omistaa älypuhelimen.

2. Kuinka usein älypuhelinta käytetään?

• Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 76 % 16–89-vuotiaista käytti internetiä monta kertaa päivässä, ja vuonna 2020 osuus oli noussut. Älypuhelinta käytetään yleisimmin netin selaamiseen, joten tämä kuvastaa myös puhelimen käyttötiheyttä.
• DNA:n tutkimuksessa (2020) valtaosa suomalaisista käytti puhelinta päivittäin moniin tarkoituksiin, kuten viestintään, tiedonhakuun ja viihteeseen. Nuoret (16–24-vuotiaat) tarkistavat puhelimensa kymmeniä kertoja päivässä, usein rutiininomaisesti (”checking habit”).
• Arvio 2025: Keskimäärin suomalaiset tarkistavat puhelimensa 50–150 kertaa päivässä iästä ja elämäntilanteesta riippuen. Nuorilla ja nuorilla aikuisilla (16–34-vuotiaat) määrä voi olla lähempänä 100–150, kun taas vanhemmilla (yli 55-vuotiaat) 20–50 kertaa.

3. Kuinka paljon aikaa älypuhelimeen käytetään päivittäin?

• Nottingham Trent -yliopiston tutkimus (2016) osoitti, että ihmiset käyttävät älypuhelimia keskimäärin 5 tuntia päivässä, mutta Suomessa luku vaihtelee iän mukaan. Amerikkalaistutkimuksessa nuoret naiset (18–24-vuotiaat) käyttivät puhelinta jopa 10 tuntia päivässä, miehet hieman vähemmän (7,5 tuntia).
• DNA:n kyselyn (2020) perusteella suomalaiset millenniaalit (24–40-vuotiaat) käyttivät puhelinta keskimäärin 3,7 tuntia päivässä. Vanhemmat ikäryhmät (yli 40-vuotiaat) käyttivät vähemmän, noin 2–3 tuntia.
• Arvio 2025: Suomessa keskimääräinen päivittäinen käyttöaika on todennäköisesti 3–5 tuntia koko väestössä. Nuorilla (16–24-vuotiaat) se voi olla 6–8 tuntia, kun taas yli 65-vuotiailla 1–2 tuntia. Tämä perustuu kasvavaan videosisältöjen (esim. YouTube, TikTok) kulutukseen ja etätyön lisääntymiseen.

4. Minkä ikäisenä ihminen saa ensimmäisen älylaitteen?

• DNA:n koululaistutkimuksen (2016) mukaan tyypillisin ikä ensimmäiselle puhelimelle oli 6–7 vuotta, usein koulun alkaessa. Tuolloin 87 % 8-vuotiaista omisti älypuhelimen, ja 12-vuotiaista lähes kaikilla oli sellainen.
• Trendi on siirtynyt nuorempaan ikään: vuonna 2025 moni lapsi saa ensimmäisen älypuhelimensa jo 5–6-vuotiaana, erityisesti jos peruspuhelimia ei enää juuri käytetä. Vanhemmat hankkivat lapsille usein yksinkertaisia malleja yhteydenpitoa varten.
• Arvio 2025: Keskimääräinen ikä ensimmäiselle älypuhelimelle on 6–8 vuotta, mutta älylaitteita (esim. tabletteja) saatetaan käyttää jo 2–4-vuotiaana viihteeseen, vaikka alle 2-vuotiaille ei suositella ruutuaikaa lainkaan (Terveyskirjasto, 2022).

5. Muita tilastoja ja tietoja älypuhelimen käytöstä

• Käyttötarkoitukset: Vuonna 2020 Tilastokeskus raportoi, että 87 % käytti sähköpostia, 76 % pikaviestimiä (esim. WhatsApp), ja 72 % soitti internet-puheluita älypuhelimella. Verkko-ostokset (54 %) ja sosiaalinen media (69 %) olivat myös yleisiä.
• Ikäryhmien erot: Nuoret (16–24-vuotiaat) käyttävät puhelinta eniten viihteeseen (YouTube, TikTok) ja viestintään, kun taas vanhemmat (yli 65-vuotiaat) keskittyvät tiedonhakuun ja pankkiasioihin (87 % käytti verkkopankkia 2020).
• Vaihtoväli: Suomessa älypuhelimen keskimääräinen käyttöikä on 2–4 vuotta (Fonum, 2018). Vuonna 2022 IDC raportoi, että globaalisti laitteita käytetään yli 3 vuotta, ja Suomessa keskihinta nousi 403 euroon, mikä voi pidentää käyttöikää.
• Lisävarusteet: DNA:n mukaan 75 % 6–12-vuotiaista lapsista käyttää suojakuoria, ja kuulokkeet ovat yleisiä nuorilla (50 %).