1.1.1984 Suomessa tuli voimaan laki fyysisestä koskemattomuudesta, käytännössä tämä tarkoitti että lasten fyysinen kurittaminen muuttui rangaistavaksi teoksi.
Ihminen on mitä selkeimmin laumaeläin, sen todistaa kiistatta poikkeavan hyvä kyky kommunikoida ja välittää tietoa menneisyydestä, rakentaa yhteistyössä hyvin monimutkaisia järjestelmiä, rakennelmia ja hierarkioita. Se että lauma, perhe, yhteisö tai yhteiskunta muodostuisi ja pystyisi toimimaaan yhdessä heillä täytyy olla yhteinen arvohierarkia ja normisto, siis yhteiset käyttäytymissäännöt, noiden sääntöjen luomiseen ja valvomiseen on useita keinoja, vanhimpia niistä on fyysinen ojentaminen.
Ennen vuotta 1984 myös Suomessakin oli yleistä kuritus, se että jos lapsi ei ollut kiltti, toiminut sääntöjen ja normiston mukaan oli sallittua puuttua tuohon tottelemattomuuteen fyysisesti. Käytännössä tämä tarkoitti tukkapöllyä, lasta nipistettiin hiuksista, seuraava rangaistus aste oli piiskaus, lasta läpsittiin avokämmenellä takapuolelle, yleensä vaatteiden päältä mutta jopa paljaalle pyllylle, ja jos tuokaan ei auttanut niin piiskattiin “koivuniemen herralla” koivun vitsalla. Useimmiten joku näistä toimenpiteistä riitti opetti lapset käyttäytymään kunnolla ja normaalisti.
On hyvä ymmärtää että kysymys ei ole ollut väkivallasta, väkivallassa tavoitteena on vahingoittaminen ja tuskin kukaan terve vanhempi haluaa vahingoittaa tai vaurioittaa omaa lastaan, omien perintötekijöiden tai geeniensä vahingoittaminen on itsetuhoisuutta, paradoksi ja täysin epäloogista, sulaa järjetömyyttä.
Kuten aiemmin todettiin yhteisen normiston luominen ihmisille on välttämätöntä, muuten päädyimme kaikki kököttämään ja mököttämään yksityisyydessä, omissa huoneissa, omien ruutujen ja ajatusten ympäröimänä, itsekkyytemme ja yksinäisyytemme vankeina.
Fyysisen koskemattomuuden aikana ihmisten käytöksen ja mielen normalisointi ei tietenkään ole lakannut, praktiikka vain muuttunut. Se kun ennen patalaiskan tai ylivilkkaan lapsen käytös normalisoitiin fyysisesti, niin tänä päivänä se tehdään kemiallisesti. Ylivilkkaalle diagnosoidaan ADHD ja määrätään amfetamiini pillereitä, patalaiskalle määritellään masennus ja aletaan pillereillä ronkkimaan hormonitoimintaa.
Vallitseva arvomaailma ja metodit, opetusjärjestelmä ja mediakenttäkin on tervettä kyseenalaistaa ja arvioida säännöllisesti, muuten ajaudumme fanatismiin ja tyranniaan. Se jos lapsen (tai jopa aikuisen) käytös tulee kuntoon yhdellä pikku tukistuksella joka edistää nopeasti ymmärryksen kasvua, ei välttämättä ole hirveän paljon huonompi vaihtoehto tälle ainokaiselle nykyiselle käytännölle, missä lapsi tehdään riippuvaiseksi virkakoneistosta, monikansallista lääkejäteistä, laitetaan syömään tuhansia vähä-älypillereitä jopa lopun ikäänsä.
GIPHY App Key not set. Please check settings