HYVINVOINNISTA – PAHOINVOINTIIN

Nykyinen 1. tammikuuta 2023 voimaan astunut aluehallinto- ja SOTE-uudistus ei ollut tämän vuosituhannen idea. Alkuperäinen suunnittelu ja maakuntahallinnon käyttöön ottamista suunniteltiin jo yli 60 vuotta sitten. Silloin sen toimintamalli ei ollut ehkä lähelläkään nykyisenkaltaista. Tuolloin -60 luvulla Suomessa oli suhteellisen hyvin toimivan kunnanlääkärijärjestelmä, kunnan- alue- ja keskussairaaloineen. Eli nykyisen kaltaiseen SOTE homman suunnitteluun ei silloin ollut minkäänlaista tarvetta. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna näyttää siltä, että mitä enemmän hyvinvointi ja yhteiskunnallinen vauraus on noussut, niin sen huonommin toimivaksi meidän sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmämme on mennyt.

HIEMAN HISTORIAA

Lähes koko 2000 luvun ajan valtakunnan politiikassa eri hallitusten pohtima, sekä pähkäilemä sosiaali- ja terveydenhoitoalan uudistushanke SOTE, saatiin vihdoin valmiiksi edellisen, Sanna Marinin hallituksen aikana. Vaikka tämä luomus meneekin Sanna Marinin hallituksen ”saavutuksiin”, niin alkuperäinen idea ja suunnitelma tällaisesta maakuntahallinnosta on itseasiassa luotu jo 1960 luvun alkupuolella. Silloin se oli silloisen Maalaisliiton (nyk. Keskustapuolue) sekä SKDL:n ja Kommunistien (nyk.yht. Vasemmistoliiitto) suunnitelma maakunnallisesta aluehallinnosta. Se oli jo silloin näiden puolueiden ”märkäuni”. Näiden puolueiden maakunnalliset satraapit tajusivat jo silloin, että heillä kolmella on poliittinen valta valtaosassa yksittäisiä Suomen kuntia, jotka muodostavat maakuntia, mutta ei välttämättä kolmestaan valtakunnan politiikassa. Samalla he tajusivat sen, että kuntien rahojen ja valtion kunnille jakamien valtionosuuksien kanssa valtaosa julkisen hallinon käyttämästä rahasta käytetään maakunnissa, joissa heillä kolmella on paikallisesti poliittinen valta hallussaan. Näin ollen heillä oli yhteinen unelma ja suunnitelma myös maakuntien hallinnon, sekä niiden taloudellisen vallan haltuun saamisesta.

1980–1990 luvulla tuo poliittinen unelma jäi poliittisen- ja taloudellisen murroksen, sekä -90 luvun alkuvuosien valtavan taloudellisen romahduksen, sekä sitä seuranneen jättiläismäisen laman myötä ikään kuin kokonaan unohduksiin.

UNELMAT HERÄÄVÄT JÄLLEEN

2000–2010 luvulla tuo unelma heräsi uudelleen henkiin, varsinkin Keskustapuolueen sitä voimakkaasti ajaessa. Uudistusta pohdittiin useissa valtakunnan hallituksissa. Väliin se näytti kuolevan, mutta Kepun sitkeän aktivismin ansiosta hiipuvaan hiillokseen saatiin aina puhallettua uutta liekkiä. Tällä tavoin sitten edettiin, kunnes tultiin vuoteen 2015 ja eduskuntavaalien jälkeen muodostettiin Juha Sipilän (kepu) hallitus. Tämän hallituksen aikana aluehallintouudistus, eli SOTE nytkähti reilusti liikkeelle. Sipilän hallituksen aikana siihen saatiin jo väännettyä jonkinlainen suunta, mutta minkäänlaista sopua päätöstä varten asiasta ei kuitenkaan tuon hallituksen aikana saatu. Niinpä hieman näyttikin, että koko aluehallinto- ja SOTE-uudistus kaatuisivat lopullisesti.

PÄÄTÖS SYNTYY

2019 vaalien jälkeen muodostettu Antti Rinteen (SDP) hallitus, jossa oli mukana Kepu, Vihreät, Vassarit ja RKP. Hallitus jäi kuitenkin hyvin lyhytikäiseksi ja hajosi pääministeri Antti Rinteen Postiin liittyneen kohun jälkeen. Joulukuun 2019 alkupuolella aloitti Sanna Marinin hallitus, jossa oli mukana samat puolueet kuin Antti Rinteen hallituksessa. Marinin hallitus otti sitten tämän aluehallinto- ja SOTE-uudistuksen uudelleen käsittelyyn ja se saatiin tämän hallituksen aikana päätökseen myös eduskunnassa. Tämän lakiuudistuksen ja päätöksen mukaan Suomeen tuli 21 uutta hallintoaluetta, jotka laissa nimettiin Hyvinvointialueiksi. Tuossa hyvinvointialueiden määrässä ilmeisesti kepu voitti kädenväännön ja niitä tuli tuo 21, joka on huomattavasti enemmän kuin missään aiemmissa valmisteluissa oli kaavailtu. Ehkäpä muutkin hallituksessa silloin olleet puolueet tajusivat sen, että noihin hyvinvointialueisiin saadaan monelle ”hyvälle siskolle ja veljelle” tuottoisa johtajan virka. Uudistuksen toimeenpanoa koskevan lain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät ja järjestämisvastuu siirtyivät kunnilta hyvinvointialueille 1. tammikuuta 2023.

TULI HALLINTOHIMMELI

Hyvinvointialueen korkeimmaksi päättäväksi elimeksi on laissa määrätty aluevaltuusto, jonka alaisuuteen on lakisääteisesti perustettava useita lakisääteisiä ja näin pakollisia toimielimiä ovat: aluehallitus, tarkastuslautakunta, kansalliskielilautakunta (kaksikielisillä hyvinvointialueilla), Saamen kielen lautakunta (Lapin hyvinvointialueella). Lisäksi hyvinvointialueet ovat perustaneet muita lautakuntia oman harkintansa mukaan. Heti alkuun tästä uudistuksesta tuli Suomen historian suurin ja kallein hallintohimmeli. Pelkästään aluevaltuutettuja näissä hyvinvointialueiden aluevaltuustoissa on 1379. Tämän lisäksi tulevat aluehallitusten, sekä erilaisten lautakuntien jäsenmäärät, joiden kokonaismäärää ei ole vielä ilmeisesti kenenkään tiedossa.

Tämän aluehallinto/hyvinvointialue uudistuksen tehtävänä piti olla palvelujen laadun ja saatavuuden parantaminen. Todellisuudessa kuitenkin näyttää hyvin vahvasti siltä, että tuota tavoitetta ei ole saavutettu, eikä todennäköisesti tulla edes saavuttamaan.

Päinvastoin näyttää siltä, että palvelujen laatu, sekä saatavuus ovat kaikilla hyvinvointialueilla sosiaali- ja terveydenhoitopuolella laskenut. Osalla hyvinvointialueista hyvinkin voimakkaasti.

SOTE uudistuksessa korkeapalkkaista virkahenkilöstöä ja muuta palkattua hallintoa lisättiin valtavasti, jonka lisäksi luotiin valtava poliittinen ohjaushallinto, joka myös maksaa vuositasolla kaikkine kuluineen lukuisia miljoonia euroja.

Näistä kaikista päätöksenteko- ja toimeenpanovaiheessa tehdyistä virhearvioista, hyvinvointialueilla tehdyistä virheistä, sekä poliittisen päätöksenteon ja korkeasti palkattujen johtaja- ja päällikkö tason ahneuden takia suorittavan tason työntekijöihin, ja palveluihin ole enää riittävästi rahaa.

Hallinnosta ei kuitenkaan haluta mitään karsia, vaikka on käynyt jokseenkin selväksi, että hallinto kokonaisuudessaan on liian raskas, aivan liian kallis ja tehoton.

PAHOINVOINTIALUEEKSI

Nyt, jo näinkin lyhyen toiminta-ajan jälkeen voidaan sanoa:

Hyvinvointialueet ovat hallintohimmelineen ja moni portaisena päättäjä organisaationa pahasti epäonnistunut uudistus. Mutta kuten tuolla totesin, niin tästä ei haluta luopua. Tässä asiassa halutaan pitää kiinni siitä ”ahneen hokemasta”, saavutetuista, tässä tapauksessa kuitenkin, annetuista eduista ei voi luopua.

Työntekijät voivat huonosti, asiakkaat eivät saa palvelua – hyvä jos takaisinsoitosta saavat edes ensikontaktia. Joskus takaisinsoittoa saa odotella useamman päivän!

Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat ääriään myöten ruuhkautuneet. Jonotusajat mielenterveyspalvelujen ensi tapaamiseen saattavat olla useita kuukausia. Sen jälkeen hoitoon pääsy saattaa olla pahimmillaan arpapeliä.

Hammashoidon saatavuus vanhaan terveyskeskusjärjestelmään verrattuna on romahtanut todella pahasti.

Useilla entisillä terveyskeskusalueilla, joissa ennen ”uudistusta” diabeetikoiden perusterveydenhuollosta vastasi moniammatillinen työryhmä, johon yleensä kuului hoitajan lisäksi myös diabeteslääkäri. Nykyisellään esim. 2-tyypin diabeetestä sairastava ei pääse edes diabeteshoitajan luokse, koska niitä ei kuulemma enää ole. Olisiko kyseinen hoitajakunta ulkoistanut itsensä muutoksen myötä.

Terveysasemilta tarjotaan Parasemolia ja Ibuprofeenia vaivaan kuin vaivaan. Niitä kun kuulemma voi syödä sen 2–2500 mg vuorokaudessa ihan säännöllisesti ilman, että munuaiset vinkuvat tai maksa paukkuu.

Syntyvyys laskee kuin lehmän häntä. Syntyvyys oli vuonna 2023 lähes 20000 pienempi kuin kuolleisuus. Suomessa on lisäksi erittäin suuri ylikuolleisuus, mutta kukaan ei edelleenkään kysy miksi? Mikä sen aiheuttaa?

 Korona ei ole siihen syynä, sen ovat jopa korona ”hysteerikot” myöntäneet. Ei siihen ole syynä myöskään ilmastonmuutos, vaikka sen on hysterisoitu aiheuttaneen, sekä aiheuttavan melkein mitä tahansa.

ONNELLINEN KANSA

Suomi on ollut nyt 7.vuotta peräjälkeen maailman onnellisin kansa!

Miksihän kuitenkin Suomessa, maailman onnellisimman kansan keskuudessa, 15–39-vuotiaiden miesten yleisin kuolinsyy on itsemurha.

Eikö siihen olisi pitänyt tulla ”lääke” tämän uuden hyvinvointialueen syntymisen myötä? Olisiko meidän onnellisten syytä edes hieman tuotakin asiaa tutkia?

Hoito- ja hoivahenkilökunnasta on huutava pula! Samanaikaisesti noilta aloilta on savustettu ulos tuhansia, suurella rahalla ammattikoulutettuja ihmisiä työttömiksi, tai aivan muihin heidän koulutustaan vastaamattomiin töihin.

Samaan aikaan useimmat Suomessa toimivat kansainväliset, veroparatiiseihin rekisteröidyt hoito- ja hoiva-alan yrityksen tuovat Suomeen Kaukoidästä, sekä muualta vähemmän kehittyneistä maista Suomen kieltä osaamattomia, heikosti koulutettuja hoitoalan työtekijöitä. Tästä joukosta muodostuu Suomeen erittäin matalapalkattu ryhmä, joilla on lisäsi heikko työsuhdeturva.

Tämän kaltaisella kielitaidottomalla, halpatyövoimallako on tarkoitus korjata hoito- ja hoiva-alan itseaiheutettu työvoimapula, sekä saada Suomi ja SOTE kuntoon?

Paavo Määttä