Kahden malarialoisen perimä kertoo, kuinka tappava tauti levisi maailmalla – tautia oli Pohjolassakin

Helsingin yliopisto on mukana tutkimuksessa, joka selvitti malarialoisten historiaa 5500 vuoden ajalta.

Malaria on yhä yksi vaarallisimmista tartuntataudeista. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että vuosittain lähes 250 miljoonaa ihmistä saa malarian ja yli 600 000 kuolee siihen.

Tautia levittävät useat yksisoluisten loisten lajit, jotka tarttuvat Anopheles-hyttysten puremien välityksellä.

Kahden tappavimman malariaparasiittilajin, Plasmodium falsiparumin ja Plasmodium vivaxin, alkuperä ja leviäminen on selvitetty laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa oli mukana 80 laitosta 21 eri maasta, joukossa Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen osasto. Tutkimus julkaistiin Nature-tiedelehdessä.

– Malarialoisten evoluution tunteminen auttaa ymmärtämään loisen leviämistä ja mahdollisesti pääsemään haitoista eroon, oikeuslääketieteen professori Antti Sajantila kertoo.

Helsingin Meilahteen perustettiin muinais-dna-laboratorio kolme vuotta sitten. Siellä tutkitaan monia muinaisia taudinaiheuttajia malarian lisäksi.

Malariaa Skandinaviassakin vielä sata vuotta sitten

Tutkimuksessa selvisi malarian historia 5 500 vuoden ajalta. Tauti alkoi tuolloin levitä paikalleen asettuneen ja kasvavan ihmisväestön parissa.

Tutkimuksessa oli mukana 36 malariatartunnan saanutta viidellä mantereella.

Amerikkaan malarialoinen saapui todennäköisesti eurooppalaisten siirtolaisten mukana noin ensimmäisen sadan vuoden aikana saapumisensa jälkeen. Tutkimusryhmä analysoi malariaan sairastuneen henkilön muinaista DNA:ta Laguna de los Cóndoresista, joka sijaitsee korkealla Perun syrjäisissä itäosissa.

Vanhalta belgialaiselta sotilashautausmaalta löytyi aikoinaan Välimeren alueella yleistä malariatyyppiä miehiltä, jotka olivat todennäköisesti Pohjois-Italiasta, Espanjasta ja muilta Välimeren alueilta värvättyjä sotilaita Habsburgin Flanderin armeijaan 80-vuotisen sodan (1568-1648) aikana.
Himalajalla muinainen malariatapaus löytyi vaikeakulkuiselta seudulta 2 800 metrin korkeudesta merenpinnasta, kaukana sekä malarialoisen että Anopheles-hyttysen elinalueelta. Tutkijat päättelivät, että kyseessä oli kauppaa käynyt paikallinen mies, ja osoittivat että aikanaan seutu toimi eräänlaisena Himalajan ylittävänä valtatienä, joka yhdisti Tiibetin ylätasangon asukkaat Intian niemimaalle.

Vielä sata vuotta sitten malariahyttysten levinneisyysalue kattoi puolet maapallosta. Sitä oli jopa osissa Skandinaviaa. Ilmastonmuutos ja ympäristön tuhoutuminen saattavat tehdä uusista alueista alttiita malariahyttysille.