Meille usein selitetään, että väestöräjähdys johtuu tiedon lisääntymisestä: ihmiset osaavat nyt viljellä tehokkaammin, hygienia on parantunut ja terveydenhuolto kehittynyt – siksi syntyy enemmän ihmisiä, ja erityisesti lämpimät maat ylikansoittuvat.
Mutta on olemassa myös vaihtoehtoinen selitys. Aikanaan, paratiisin kaltaisessa maailmassa, ihmiset elivät tasapainossa luonnon kanssa. Väestön ei annettu kasvaa hallitsemattomasti, ihmiset noudattivat järjestelmää, jossa lisääntyminen oli kontrolloitua. Jokaisesta perheestä vain yksi poikalapsi sai kunnian tulla isäksi – ihmiset eivät saaneet eläimen lailla vapaasti valita kumppaneitaan ja sikiämisen määrää, vaan sukua jatkettiin hallitusti.
Tällainen järjestelmä oli käytössä Intiassa noin 5000 vuotta sitten. Maharaja johti yhteiskuntaa, jossa oli kastijärjestelmä – hierarkinen luokkayhteiskunta, johon kuului myös sotilaskasti. Koska sodissa kuoli paljon miehiä, sotilaskastille sallittiin rajaton lisääntyminen. Heissä arvostettiin fanaattisuutta, omantunnottomuutta ja ehdotonta uskollisuutta auktoriteetille – ominaisuuksia, joita vahvistettiin muun muassa miehen ympärileikkauksella. Tämä toimi myös symbolina peruuttamattomasta liitosta ylimmän auktoriteetin kanssa.
Mutta sitten tapahtui jotain suurta: 5127 vuotta sitten Krishna lähti kotoaan ja alkoi kaliyuga – ihmiskunnan nykyinen aikakausi. Kurukshetran suuren taistelun jälkeen koitti rauha, ja sotilaita ei enää tarvittu entiseen tapaan. Maharaja perui sotilaskastin erityisoikeudet lisääntymiseen ja palautti järjestelmän, jossa vain yksi poika perheestä sai lisääntyä. Kuitenkin sotilaskastin traumatut äidit – synnytyskoneiksi muotoutuneet matriarkat – eivät uskoneet pysyvään rauhaan, eivätkä suostuneet rajoittamaan lisääntymistään.
Maharaja ei hyväksynyt tätä ja kehotti heitä etsimään oman ”rajattoman kasvun maan” – käytännössä karkotti heidät länteen. Siitä lähtien juutalaiset ovat etsineet luvattua maataan, ja länsimaisten historiankirjojen mukaan heidät mainitaan ensimmäisen kerran Egyptin tapahtumien yhteydessä.
Kun antaa ajatuksille tilaa ja kuvittelee tämän tarinan todeksi, moni palapelin osa voi loksahtaa paikoilleen. Sotilaskastin käytös ja monoteismin perintö heijastavat yhä sotilaan arvomaailmaa: maan täyttäminen, muiden alistaminen, fanaattinen uskollisuus yhdelle jumalalle, poikalasten uhraaminen, kuoleman kautta saavutettava vapautus – nämä ovat kuin suoraan sotilaan oppikirjasta.
Ja ne selittävät myös juutalais-kristillisen länsimaailman nykytilan, sen ongelmien juuret – ja mahdollisesti myös niiden ratkaisut.
GIPHY App Key not set. Please check settings