Keittiöpsykologi: Katkooko elämä joskus siivet?

Millaiset eväät saa pieni ihmisentaimi tulevaan tässä ajassa?
”keittiöpsykologi” pohtii

Sekavaa settiä elämänvirrassa.

Laulu kertoo tarinaa.
Puhun tytöstä koska olen nainen mutta sama koskee myös teitä miehiä. Tämä tarina on elämästä naisen silmin katsottuna. Toivonkin että sinä nainen löydät vähän ajatuksia tästä itsellesi. Olet arvokas Sellaisena kuin olet.

”tytön pienen haaveet ei ne
toteutuneetkaan nyt vanhaan kaupunkiin mä joudun palaamaan”

Niinpä.
Jokainen lapsi haaveilee jostain.
Tyttö haluaa olla prinsessa joka löytää prinssin ja prinssi taas haluaa löytää unelmiensa prinsessan. Toisille tämä käy toteen ja unelmat muuttuvat todellisuudeksi. Mutta elämä ei ole satukirja. Se on kunniaa mutta myös korvapuusteja. Se on ylä ja alamäkeä.

Kun lapsi on pieni tuntuu että maailma on avoinna edessä ja kaikki on mahdollista.
Sitten kuvaan astuu arki. Elämä pakottaa aikuistumaan liian varhain. Maailma on muuttunut minun lapsuudestani paljon. Siitä on tullut kova ja kilpailua ihannoiva.
Mutta perusasiat eivät silti ole niin paljon muuttuneet. Elämän junan aikataulusta vain on jäänyt pysäkkejä väliin.

Jo koulussa saattaa lahjakas lapsi joutua nurkkaan vain koska on erilainen.
Ei ole se koti tai perheihminen joka laittaa muut itsensä edelle. Siirtää oman elämänsä syrjään jotta muilla olisi hyvä elämä vaan haluaa jotain muuta jotain elämää suurempaa. Haluaa elämän estradeille. Haluaa tuoda ihmisille toivoa ja rauhan sanomaa rakkauden keinoin.
Ei kylmillä tilastoilla tai todennäköisyyslaskelmilla.
Ei suuren yhtiön johtajana tai maailman valtiaana. Haluaa Luoda jotain hyvää sekasorron ja toivottomuuden keskelle.
Ei ole perheihminen eikä uraohjus
Ei halua rahaa rahan vuoksi vaan voidakseen toteuttaa haaveitaan.
Ei ole myöskään bilettäjä joka hakee hetken huumaa joskus vähän kyseenalaisinkin keinoin. Kyynärpäätaktiikalla mennään.

Tämä pieni ihmisenalku hamuaa kauneutta, rauhaa, rakkautta.
Sekä haluaa jakaa niiden sanomaa muille.
Mutta aina ei käy kuin elokuvissa.
Nousee tie pystyyn ja elämä lyö korville.
Tulee pettymyksiä ja takaiskuja.
Häntä ei katsota hyvällä silmällä. Ei sovi joukkoon. Pieni tyttö on surullinen mutta kätkee sisimpänsä kasvattaa haarniskan.

Vuodet vierii ja elämän juna kulkee.
Arki menee tasaiseen tahtiin eteenpäin.
Mutta tytöstä ei kasvanutkaan tasapainoista. Jotain puuttuu.
Siivet puuttuu.
Ne on joku katkaissut.
Miten löytää itsensä miten kasvattaa uudet siivet. Vai onko liian myöhäistä.
Mutta ei – koskaan ei ole liian myöhäistä.
Elämä yllättää joskus kun vähiten odottaa.
Pitää vain kerätä sirpaleet kasaan.
Sanotaan että särkynyt mutta uudelleen kokoonliimattu saviruukku on se vahvin.
Vaikka nykypäivän maailma on kova ja kylmä. Rahalla mennään eteenpäin.
Niin periksi ei saa antaa.

Siispä sinä siipesi kadottanut.
Ole rohkea. Etsi sisältäsi se utelias pieni lapsi joka kauan sitten katsoi maailmaa suurin nauravin silmin. Oli avoin kaikelle.
Halusi vain iloa ja rakkautta.
Halusi syleillä koko maailmaa.
Katso sydämeesi mitä se kertoo.
Kasvata uudet entistä vahvemmat siivet.
Nosta häntä pystyyn. Silitä nuhraantunut mekkosi. Laita tanssikengät jalkaan.
Silloin olet voittamaton.

Tämä on kaikille niille naisille joita katsotaan alaspäin vain koska he ovat erilaisia Eivät sovi siihen muottiin jota heille suunnitellaan. Tulevaisuuden voi luoda ihan itse jos on rohkea.
Enkä väheksy perhettä koska perhe on yhteiskunnan perusta mutta osoitan sanani niille naisille jotka yksin polkuaan tallaavat.

Siispä ollaan rohkeita ihanaisia naisia. Kaikkine vikoinemme ja hyvine puolinemme. Naisia isolla ännällä!