Keittiöpsykologi: Onko Ihminen itsensä pahin vihollinen? Jostain on aina luovuttava että uutta voi syntyä

Somea kun selaa niin täällä on videoita lähi-idässä riehuvasta sodasta sekä pommituksista. Pahaa tekee kun joku laittaa nauruhymiöitä tai sydämiä.
Jo tavallinen tykkäyskin on jotenkin kyseenalaista. Kuka nauraa kun ilmassa lentää ohjuksia. Tuhoa syntyy, ihmisiä kuolee.

”Joku oli jopa jakanut videon jossa oli kultainen noutaja joka pelastettiin pommituksen keskeltä niin jakaja laittoi sen vitsinä. Koska kyseessä oli video Israelin puolelta. Nauroi että yritetään hakea sympatiaa jo näinkin”

Minusta tällaiset ihmiset eivät ole ihmisiä vaan jotain – en tiedä.
Aivan sama kummasta valtiosta on kyse niin ei ole oikeutettua nauraa kun näkee raunioita koska niissä raunioissa oli ihmisten koteja.
Naurajan pitäisi asettua näiden kotinsa menettäneiden asemaan. Varsinkin kun Suomessa asuu ihmisiä jotka joutuivat jättämään kotinsa ja omaisuutensa. Kaiken tutun ja turvallisen. Tosin tilanne oli vähän eri mutta ”se villakoiran ydin” oli sama. Sota joka olisi voitu välttää kun olisi toimittu oikein.

Tässä mistä minä kirjoitan on erilainen historia mutta kummassakin valtiossa asuu viattomia siviilejä joiden ei kuuluisi juosta pommisuojaan vaan mennä töihin tai kouluun. Minä en ole kummankaan puolella mutta en todellakaan naura kun näen videoita noista pommituksista.
Se ei ole oikein.
Vihollinenkin on ihminen.

Tosin uskonnon voimalla on aina tehty myös julmuuksia. Mutta ei minusta silti tuhoutuneet rakennukset oikein ole naurun asia. On kyse kummasta sotivasta osapuolesta hyvänsä.

Edellisestä aasinsilta jatkoon.

Nyt tietysti joku aloittaa puheen vuosikymmenten sorrosta mikä varmasti pitää paikkansa. En ole historioitsija, mutta ehkä joskus olisi parempi vaihtaa maisemaa eli jättää taakseen kaikki kuin pitää kynsin hampain kiinni jostain ”luvatusta maasta” joka on vain myytti. Legenda parin tuhannen vuoden takaa. Kun karttaa katsoo niin jotenkin se paikan vaihto voisi olla tulevaisuuden kannalta positiivinen.

Aseet, uskonto, raha.
Siinä pahuuden kolmen kärki.
Näiden voimalla ihminen voi tuhota halutessaan vaikka koko planeetan.

Joku haaveilee paratiisista, toinen hakee marttyyrin viittaa. Kumpikin tie vie tuhoon. Silmänräpäys voi tuhota monen tuhannen vuoden historian. Muinaisarkeologit ovat kaivauksissaan löytäneet merkkejä kadonneista sivilisaatioista.
Toivonkin etteivät tulevat polvet tee samanlaisia löytöjä kun ihminen taas nousee tuhkasta ja aloittaa uuden kierroksen.

Vähän foliohattuilua tähän loppuun. Mutta kaikessa on aina ripaus totuutta – valheessakin.

Että tällaista tällä kertaa.
Rauhaa rakkaat kanssakulkijat.