Keittiöpsykologi: Onko kuppisi puoliksi täynnä, puoliksi tyhjä vai kokonaan nurin?

Olen taas seurannut ihmisten kirjoittelua täällä somessa. Ei mitenkään innostavaa.
Päällimmäisenä mielikuva kun kaikki on huonosti. Näinhän asia on ”tässä hetkessä”
Mutta kun Ihminen ei edelleenkään tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa niin kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Hyvästä pahaan pahasta hyvään.

Maailman tilanne ei kyllä näytä nyt kovin ruusuiselta. On sotia, köyhyyttä, väkivaltaa tai vain välinpitämättömyyttä. Lisäksi osa ihmisistä purkaa pahaa oloaan tai epävarmuuttaan haukkumalla jos joku onkin eri mieltä asioista tai kyseenalaistaa. Kaikkien pitää olla asioista samaa mieltä. Lisäksi tuo yleinen mielipide on vielä se mitä media antaa ihmisten ymmärtää olevan ainoa oikea kanta asioihin tai tapahtumiin. Kritiikin esittäminen on huonon ihmisen merkki. Mielikuvamarkkinointi on nykypäivän trendi. Sekä puolensa valitseminen. Puolesta tai vastaan on oltava.

Lisäksi uutena lusikkana sopassa on nyt uskonto. Toinen yritetään hävittää ja toista tyrkytetään puoliväkisin hivuttamalla.
Esimerkiksi.
Vanhemmat vaati korvauksia kun lapsi oli koulussa kuullut sanan Jeesus.
Voi kauhistuksen kauhistus. Lisäksi Koko some kiehuu kun tunnettu poliitikko ”kehtaa” siteerata raamattua
Toisaalta vieraan uskonnon edustajat saavat harjoittaa hartautta vaikka keskellä liikennettä ja heitä pitää ”kunnioittaa”
ei saa häiritä.

Suurin osa ongelmista on suoraan johdettavissa valtioiden päättävissä elimissä toimivien huonoista ratkaisuista sekä heidän vääristyneestä maailmankuvastaan. Päätöksiä tehdään heidän mielestään ”yhteisen hyvän” nimeen. Kyllä päättäjät tietää vai…
Näille ihmisille on raha se joka määrää kaiken. Raha on nostettu jumalaksi Jumalan paikalle. Kaikki on ostettavissa. Kaikella on hintansa.

Mutta kyllä!
Minä asetan tässä kuitenkin vastuuta myös tavalliselle ihmiselle. Aivan kaikkia ongelmia ei aina voi ulkoistaa vaikka helposti tulee haettua syyllistä muualta kun elämä potkii. Jokainen tekee niitä huonoja päätöksiä.

Tosin nykypäivänä kun pienestä voi kasvaa suuri elämästä tulee selviytymistaistelu.
Tilanteelle sillä hetkellä voi mitään.
Rahaksi ei kukaan voi muuttua eikä menetettyä terveyttä saa takaisin. Rahan puute saattaa ajaa ihmisiä kaduille kun asuntoja pakkohuutokaupataan. Työpaikkoja menee alta kun firmat ajetaan konkurssiin sekä paljon muuta. Tiedän ettei elämä ole ruusuilla tanssimista enää kovinkaan monella. Päinvastoin. Jopa siihen lopulliseen ratkaisuun ajaudutaan kun on seinä vastassa. Enkä syyllistä tässä ketään. En todellakaan ole oikea ihminen syyllistämään tai syyttämään toista ihmistä. Jokaisen elämäntilanne on mitä on eikä toisen ihmisen saappaisiin voi astua. Voi vain myötäelää toisen rinnalla. Työntää mäkeä ylös kunnes on taas tasaista.

Se osa ihmisistä joka täällä somessa on äänessä on suurelta osin negatiivista.
Noh ei paljon posia löydy kyllä mutta jotenkin miellän että vellomalla pelkässä negatiivisuudessa asiat vain paisuvat paljon suurempiin mittasuhteisiin kuin ne oikeasti ovatkaan.
Emme me sotia voi lopettaa tai pysäyttää maailman suuntaa ”tässä hetkessä”
Mutta voimme muuttaa omaa asennettamme miten asiat näemme.
Pitää olla realisti mutta kuitenkin pitää mieli avoimena että maailmassa tapahtuu ihmeitä – emme vain huomaa niitä kun vellomme synkkyydessä.

Tästä nyt joku ottaa koppia että olen taivaanrannan maalari enkä näe todellisuutta. Noh näin voi olla.
Tiedän kyllä että maailma on paha tai oikeastaan ei koko maailma ole paha vaan se osa ihmisistä jotka ovat juopuneet vallasta jota rahalla saa mielin määrin.
Heidän perässään kulkee sitten joukko ihmisiä jotka haluavat hyötyä tästä.
Lisäksi on ihmisiä jotka eivät vaan näe kulissien taakse vaan uskovat mitä heidän halutaankin uskovan.
Pieni osa sitten on hereillä mutta heidänkin joukossaan on kupla kuplan sisällä eli se jonka mielestä ”kaikki on menetetty” viimeksi sanailin erään ihmisen kanssa jonka kirjoitus oli ”tulevaisuuden dystopia” sillä erotuksella että hänen mielestään me jo elämme sitä.
Minä en lähde siihen mukaan vaikka maailmalla tapahtuu julmuuksia.
Ajatuksilla on uskomaton voima sekä sillä että ei lähde mukaan kaikkeen sillä periaatteella ”että kun se on jo täällä”
Silloin menetämme toivon.
Mitä ihmiselle jää käteen jos toivo katoaa.
Vapaus on tärkeä asia mutta jos menetämme toivon niin silloin kaikki todella on menetetty.
Ihminen jolla ei ole enää mitään ei myöskään enää ota vastuuta mistään.
Ei edes omasta itsestään.
Toivonsa menettänyttä ihmistä voisi verrata itsemurhapommittajaan.
Ei ole väliä montako muuta hän vie mukanaan. Hän ajattelee silloin vain itseään. Mikään ei tunnu miltään eikä millään ole mitään väliä.

Siksi minä kaikesta huolimatta yritän olla pohtimatta mitä vielä tuleekaan tapahtumaan. Vaan pohdin mikä saattaa kääntää laivan keulan parempaan suuntaan. Löytyykö pakki millä voimme peruuttaa takaisinpäin kun oli vielä mahdollisuus kääntää keulaa. Universumi on suuri tuntematon. Kaikki voi tapahtua silmänräpäyksessä. Sitten voimme vain ihmetellä, nostaa katseen korkeuksiin ja kiittää.

Ei ihminen näe kuin tämän hetken. Mitä oli eilen ei välttämättä ole huomenna.
Tilastot eivät kerro tulevaa eikä matematiikka tai uskontokaan kerro sitä.
Voimme elää vain tätä hetkeä.
Huolehtia läheisistämme ja muistakin.
Aina voi kysyä ”voinko auttaa”
Se ei ole tyrkyttämistä jos sitten kunnioitamme myös sanaa EI.
Väkisin ei saa mitään hyvää aikaan!

Elämä on kuitenkin seikkailu.
Kaikille ei ole niitä onnellisia loppuja mutta elämä on aina silti elämisen arvoinen ja joskus saattaa yllättää.