Tämä saattaa taas häiritä joitain mutta tämä on lähinnä minun omaa pohdintaani. Kuka uskoo ja mihin uskoo. Itse olen agnostikko.
Mutta viime aikoina on keittiön pöydän päälle asettunut tummia pilviä. Energiat ovat raskaita.
Kun ihmisten kirjoituksia täällä seuraa ja keskusteluhuoneissa kuuntelee puhujia niin herää tunne että ihminen joko vihaa kaikkea ja kaikkia tai on vain luovuttanut. Heittänyt kirveen kaivoon, lyönyt hanskat tiskiin. Surullista kyllä mutta tämän käsityksen saa kun asioita seuraa.
Väkivalta rehottaa ja rauhastakaan ei kukaan puhu. Ainakaan siinä määrin kuin pitäisi. Kaduilla ei ole enää turvallista. Kaikki tiedostaa tämän ja puheet on sen mukaisia jos yleensä joku puhuu.
Paljon on puhetta vähän tekoja. Tai sitten ollaan vain hiljaa ”kun ei se minua koske” tyyliin. On helpompi kun ei niin paljon mieti.
Mutta tämä ei ole sitä mitä olen eniten lähiaikoina pohtinut. Tai liippaa kyllä läheltä. Täälläkin ihmisiä kuunnellessa huomaa että on muodostunut jonkinlainen ”maailmanlopun” tunnelma.
Kaikki on menetetty tyyliin. Asiassa kuin asiassa. Kun yrittää vähän luoda positiivista on kuin tuuleen huutaisi. Suuttuvat vielä jotkut.
Tässä tullaan sitten siihen että kun toiset ovat uskovaisia niin sekin herättää jo negatiivisia ajatuksia niin kummallista kuin se onkin. Uskotaan johonkin abstraktiin hahmoon mikä ei ole todistettavissa. Ei se huono asia ole mutta kun itse en tähän usko niin se jotenkin oudoksuttaa.
Tässä ajassa usko on kuitenkin muodostunut osalle ihmisistä hyvin tärkeäksi mikä sinänsä ei ole huono asia. Moni saa siitä lohtua. Mutta toisaalta uskovainen saa myös usein niskaansa ”satukirjaan” luottavan ihmisen viitan.
Koska jos Raamatun kertomuksia mietitään niin voiko kukaan oikeasti todistaa näitä tapahtumia? Uskovainen laittaa toivonsa ’toiseen tulemiseen’
Minulla herää kysymys ketä tai mitä odotetaan tulevaksi. Onko kyse fyysisestä tapahtumasta.
Pystyykö sitä kukaan sanomaan varmasti. Puhutaan että sitten alkaa maailmassa rauhan aika.
Itse en näe asioita tällä tavoin koska minulle Raamattu on aikansa historian kuvaus jonka tarinat ovat moneen kertaan muuttuneet.
Kirjassa on enää kovin vähän jälkiä alkuperäisestä. Vanhaa viisautta kyllä mutta en näe ennustuksellista merkitystä. Minusta ihminen on tässä vähän liian luottavainen uskoessaan asiaan josta ei ole kuin tarinoita. Näkijöitä on ollut aina mutta siinäkin ollaan jotenkin sivuraiteella kun luotetaan täysin siihen että niin tapahtuu kuin on kirjoitettu. Vaikka maailma on täysin erilainen kuin parituhatta vuotta sitten. Siksi uskovaiset mielletään joskus satukirjaan luottaviksi jotka vaan odottaa pelastajaa. Sitä ei ole tulossa siinä muodossa kuin kerrotaan. Pahuus ja hyvyys on ihmisen kaksi puolta. Toista ei ole ilman toista. Tällä hetkellä pahoja on enemmän kuin hyviä mutta kukaan ei oikeasti tiedä mistä se johtuu. Voidaan vain arvailla. Ehkä aivojen ihmeellinen tietokone menee joillain epätasapainoon. Ihminen valitsee itse miten pelastaa itsensä. Kukaan ei voi tehdä sitä hänen puolestaan.
Tämä ei tarkoita että vähättelen uskovia vaan kunnioitan heidän vakaumustaan. En vaan itse lähde siitä että joku tulee pelastamaan ihmiskunnan tai herättämään kuolleita. Tai että Ilmestyskirjan tekstit toteutuu sellaisenaan.
Ennustuksia pitää aina katsoa vähän ”kauempaa” ettei liikaa vajoa siihen ”ei minulla ole mitään hätää minä pelastun kun olen uskovainen ja teitä muita odottaa se helvetti” Tosin minulle ei vielä kukaan ole pystynyt sanomaan että missä se helvetti sijaitsee sen paremmin kuin taivaskaan.
Toinen jota ihmettelen on paljonkin esillä oleva pahuus ja sen eri muodot. Puhutaan klooneista, liskoihmisistä, verenjuojista.
Tämäkin on jotain mitä emme pysty todistamaan. Vai onko joku nähnyt ihan oikean liskoihmisen tai pystyykö saumattomasti todistamaan että joku julkisuuden hahmo ei olekaan aito vaan klooni.
Sitä minäkin!
Nämä tekevät hallaa niille aidoille pyrkimyksille muuttaa maailmaa paremmaksi. Koska aina pitäisi todistaa nähneensä tai kuulleensa itse. Omin silmin tai korvin.
Jos jotain julmuuksia tai pahuutta tapahtuu niin kyllä sen takana on yleensä ihminen jolla aivot niminen tietokone on mennyt epäkuntoon tai sieltä puuttuu jotain.
Aivot on vieläkin suurimmaksi osaksi tutkimatonta aluetta.
Eikä ihminen edes käytä koko kapasiteettiaan vain murto-osan.
Siis näin olen kuullut.
Lisäksi puhutaan sielusta. Sanotaan että ”joku on myynyt sielunsa”
Mitä se oikeasti tarkoittaa. Minusta se on kielikuva koska minulle sielu on energiaa joka poistuu kehosta kun ihminen kuolee ja yhdistyy universaaliseen energiaan. Miellän pahuuden aivojen sähköiseksi häiriöksi. Kun tietokone menee epäkuntoon niin vaikka se toimii edelleen toiminta on kuitenkin viallista. Tietokone ei ole enää täydellinen.
Tässä vähän mietteitä kun tätä somea seuraan. Missään ei nähdä mitään hyvää. Toki en ole sinisilmäinen mutta aina pitäisi olla vähän positiivisempi.
”Kaikki kaatuu ja lopun ajat on tulossa” ajattelu ei ole ihmisen psyykelle terveellistä pitkässä juoksussa. Lisäksi kun vielä tuntuu että jotkut suorastaan hehkuttaa tätä ajatusmallia. Pitää tulla kaaos että maailma muuttuu paremmaksi. Voi olla näin mutta yhtä hyvin kaikki voi muuttua hetkessä. Kukaan edes uskossa elävä ei oikeasti tiedä tulevaisuutta. Sitä ei voida määritellä tilastoilla tai grafiikoilla. Ei Raamatun kertomuksilla tai ennustajilla, profetioilla. Ne antavat vain suuntaviittoja ja nykyään vielä hyvin negatiivisella tavalla.
Voidaan vain spekuloida.
Nyt sitä spekulointia tehdään huonomman kautta kun pitäisi tehdä paremman kautta.
Eletään kuitenkin niin että se lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä. Ajatellaan hyvän kautta.
Ajatukset on energiaa ja pienikin positiivisuus saattaa olla alku jollekin paremmalle.
Ugh! Olen puhunut.
GIPHY App Key not set. Please check settings