Keittiöpsykologi: Rahaa ei saa mukaansa. Arkussa ei ole taskuja. Omistettu kahdelle legendalle joiden perintö ei ole raha vaan henkinen pääoma.

Sekalaista pohdintaa elämän suurien kysymysten tiimoilta. Taistelusta jota elämäksi kutsutaan.

En ole varsinainen Kirkkouskovainen mutta omanlainen elämänkatsomus laittaa välillä miettimään mitä on verhon takana. Isossa kirjassa sanotaan ”kun tuuli käy sinun ylitsesi ei sinua enää ole”

Pohdin tätä kun viime päivinä on liian monta legendaa poistunut sinne jonnekin. Heidän perintönsä elää silti sydämissämme. He ovat läsnä vaikka emme näe heitä. Emme voi koskettaa tai halata heitä. Vain muistot säilyy.
Se miten muistamme heidät on olennaista. Joku jättää jälkeensä suuren kaipauksen mutta joskus myös helpotuksen tunteen. Vihasta irtipääsyn tai lohdun että lähteneellä ei ole enää kipuja eikä huolta tulevaisuudesta.

Mutta millaisen perinnön jättää ihminen jota vihataan tai ihminen jota rakastetaan? Sammuuko viha sillä että ei enää olla kosketuksessa, tieto ettei pois lähtenyt enää voi tehdä pahaa kenellekään? Hiipuuko rakkaus kun muistot himmenee haalistuu?
Tätä tulee aina välillä pohtineeksi.
Jääkö jälkeen kaipaus vai helpotus?
Elämänlanka on niin hauras ja kaikki voi muuttua hetkessä. Emme tiedä huomista. Ehkä se on hyvä asia.
Parempi on elää tässä hetkessä.
Rakastaa kuin viimeistä päivää koska huominen on aina tuntematon.

Sitten yksi tärkeä asia elämässä.
Raha helpottaa elämää mutta sillä ei voi ostaa kaikkea. Rahalla saa monenlaista mutta sillä ei voi ostaa ikuista elämää. Sillä voi turvata rakkaidensa tulevaisuuden mutta jos elää vain rahan vuoksi niin sitä ei kuitenkaan saa mukaansa. Sanotaan että arkussa ei ole taskuja. Viimeinen asunto on kaikille samanlainen. Henkinen perintö on rahaa tärkeämpi. Se mistä meidät muistetaan vielä silloinkin kun rahat on käytetty. Musiikki elää ikuisesti tai muilta saamamme viisaat opetukset joita viemme eteenpäin lapsillemme.
Ne ovat rahaa tärkeämpiä.
Ne ovat osa ihmisyyttä.

Tämän pohdinnan innoitus on kahden legendan lähtö sinne jonnekin.
Toisen perintö meille on totuuden puolustus ja heikommalle äänen antaminen. Toisen perintönä soi ajattomat laulut jotka jäävät elämään vaikka laulaja itse ei enää ole keskuudessamme.
Perintö säilyy tuleville sukupolville ja uudet ihmiset luovat uutta vanhan perustalle. Onko se kauneutta vai rumuutta se on meidän valintamme. Koska rumasta voi tulla kauneutta, pahuudesta hyvyyttä. Ruma ankanpoikanen onkin joutsen tai toukasta kehittyy kaunis perhonen.
Vain ihminen itse päättää millaisen polun valitsee ja millaisen perinnön hän jättää jälkeensä. Miten maailma hänet muistaa.R akkaudella vaiko vihalla.
Itse emme enää sitä tiedä mutta jos elää viisaasti niin elää myös oikein.
Pari kotikutoista elämänviisautta tähän lopuksi. Totuus ei kuole koskaan.
Musiikki on viestintää ilman sanoja.

Rauhaa rakkaat kanssakulkijat Rauhaa.