Tuossa aamukahvin ääressä kun selailin päivän somepostauksia ja vähän kauhistelinkin joitain jota silmiini osui.
Kun ajattelee miten ihminen ennen somen yleistymistä kommunikoi toisten kanssa.
Jos mennään ajassa taaksepäin niin toki riitoja sekä eriäviä mielipiteitä on ollut niin kauan kuin ihminen on tätä planeettaa tallannut. Mutta riidat ratkaistiin yleensä kasvotusten mitä nyt vähän siinä nyrkit heiluivat tai puukotkin toimivat käden jatkeena. Oltiin enemmän tekojen kuin sanojen ihmisiä. Aiemmin oli myös kansankäräjiä joissa ratkottiin erimielisyyksiä. Sekä joskus porukalla laitettiin kuumakallet ruotuun. Mutta aina oltiin kasvotusten. Riidanhaastaja ja vastapuoli. Vielä kauempana kaukaisessa historiassa heitettiin hanskalla ja sitten seurasi kaksintaistelu jossa sitten ratkaistiin kumpi on kumpi.
Nykyään nämä ”kaksintaistelut” on vähän eri kaliiperia koska sosiaalinen media.
Vähän myöhemmin kun sanomalehdet yleistyivät tuli mukaan ’yleisönosastot’ jonne sitten kirjoitettiin mielipiteitä.
Mutta silloin ei vielä menty niinkään henkilöön vaan purnattiin yleisesti asioista.
Nyt kun älypuhelin on melkein jokaisen kädenjatke niin nimimerkin takaa on helppoa huudella sellaista mitä ei välttämättä kasvotusten uskaltaisi sanoa.
Tulee helposti mentyä liian pitkälle ”eihän kukaan tunne minua” tyyliin.
Vielä kun itsellä on taustalla mahdollisesti omia ongelmia niin ne puretaan tuntemattomiin. Asialliseenkin kirjoitukseen tulee nimittelyä, haistattelua jopa uhkauksia.
”Jos joku on eri mieltä kuin minä tai valtavirta niin väärässä se tietysti on silloin ja voin sanoa mitä vaan kun se toinen on idiootti paskiainen tai jonkin sortin denialisti tai joku muu nisti”
Tämä on hyvin yleistä ja on valitettavasti koko ajan lisääntymään päin.
Itse aloin enemmän seurata somea kun alkoi tämä virushässäkkä.
Sanomalla mielipiteeni sain sitten sontaa niskaani ja lempinimilista kasvoi.
Minulla se ei aiheuttanut kuin huvittuneisuutta ja välillä heitin vähän bensaa liekkeihin nähdäkseni mihin nämä kuumakallet sitten reagoi.
Mutta jos vakavasti ajatellaan niin paljon on hyviä kirjoittajia lähtenyt kokonaan pois kun eivät jaksa tätä rumbaa.
Paskaa sataa niskaan kun ovat rohkeita ja kertovat totuuksia. Siksi he vain poistuvat takavasemmalle oman mielenrauhan säilyttämiseksi. Tämä on totuuden ja tiedon levittämisen kannalta surullista.
Sitten osa on lähtenyt kun ahdistuu. Siis ihan oikeasti ahdistuu. Mielenterveys ei kestä sitä negatiivista joskus jopa raadollistakin sisältöä mitä somessa on.
Joku saa jopa mielipiteistään niin rankkaa palautetta että menee kunnian loukkauksen puolelle.
Eriävän kannan esittäjä varsinkin jos puolustaa ”väärää ihmistä, väärää instanssia tai jopa vääriä valtioita” leimataan idiootiksi tai isänmaan petturiksi kun ei hyväksy nykymenoa.
Silloin oma mielenterveys on asetettava etusijalle joten ihminen jää syrjään somesta. Etsii mielenrauhaa ja hiljaisuutta että jaksaa elää tässä hullunmyllyssä.
Mutta on myös ihmisiä joiden elämä järkkyy niin pahasti ettei enää osaa elää normaalia elämää. Apua ei saa niin pahaolo puretaan somessa kun niitä ystäviä tai kavereita ei fyysisesti ole. Nimettömänä sitten erilaisilla keskustelufoorumeilla onkin helppoa.
”voin sanoa juurikin mitä haluan”
Vai voiko somessa sanoa mitä haluaa?
Toki suljetussa ryhmässä ehkä voi ja sanotaankin aivan järkyttävää tekstiä.
En ole niissä mutta olen kuullut mitä kaikkea siellä puhutaan. Enkä kuulemani perusteella edes halua moisiin porukoihin.
Tässä on myös minusta vaaranpaikka. Jos kuitenkin joku saa selville oikean henkilöllisyyden ja sitten onkin turvallisuus vaarassa kun sairastunut mieli kehittää suunnitelmiaan jonkun ihmisen ”päänmenoksi” poliisikin on voimaton kun ei heitä riitä joka paikkaan. Vielä kun mallia otetaan somessa leviävistä väkivaltaisista videoista niin soppa on valmis.
Mitä nuorisoon tulee niin sielläkin on omat ongelmansa. Kun jo vaahtosammuttimen kokoinen saa oman kännykän niin se suullinen keskustelutaito enää kehity kuten ennen. Lapsi osaa pelata pelejä mutta ei välttämättä puhua. En siis tarkoita etteikö opi puhumaan mutta kun se puhelin on niin näppärä. Sitten vanhempana Kaverin kanssa voi ”keskustella tekstareilla” vaikka istuttaisiin vierekkäin. Tätäkin olen nähnyt kun tuolla kylillä kuljen.
Lisäksi nuorilla on omat fooruminsa ja siellä voi hyvin äkkiä tulla jollekin ahdistusta. Miten pitää pukeutua, mitä syödä, mikä on päivän biisi. Jopa seksikokemukset. Kaikki on julkista. Ei enää ihailla sitä kilttiä tyttöä vaan pahikset on niitä joita ihaillaan. Vähän ”jenkkien collegemeininkiä” sieltä kun kaikesta nykyään otetaan mallia.
Mielenterveysongelmat räjähtää käsiin eikä apua tarvittaessaan saa.
Lisäksi kun nuoret haluaa kokeilla kaikkea niin bilettääkään ei voi ilman ”miestä väkevämpää” joka aina ei olekaan pelkästään viina vaan muotihuumeet. Sitten otetaan niitä selfieitä että koko some varmaan tietää. Mikä taas voi aiheuttaa ongelmia kun pitää olla koko ajan jotain uutta ettei ”kaverit kyllästy”
Nykyään kun OnlyFans ja muut on ihan hyväksyttävää niin sitäkin kautta nuoret saavat huonoa esimerkkiä. En tarkoita ettei nuorena saisi haastaa elämää ja kokeilla siipiään mutta jos ottaa somesta ohjeensa niin enpä tiedä…
Siinä menee monen elämä hukkaan jo ennenkuin se edes alkaa,
Ihminen on siitä kumma otus että on aivan pakko olla samanlainen kuin muut.
Asia jota minä en ole koskaan ymmärtänyt.
Noh tässä tätä taas paatosta.
Mutta ihmisten mielenterveys on vaakalaudalla. Ei toki jokaisen mutta liian monen. Myös valtamedian luomat jokapäiväiset uhkakuvat tuovat omat mausteensa jolloin ihminen elää pelko moodissa eikä välttämättä osaa enää ajatella itse mikä on se totuus.
Siinäkin on some suuressa vastuussa kun harva enää lukee paperilehtiä.
Somessa on voimaa kun se valjastetaan hyvään mutta myös paljon ahdistusta aiheuttavaa. Kumpaa sinä haet.
Eipä tässä muuta.
Hyväksytään toinen toisemme sellaisena, kun olemme nahkoineen karvoineen.
GIPHY App Key not set. Please check settings