Kenen puolella poliitikot oikeasti ovat – Suomen syvenevä kriisi vaatii vastauksia

Suomi on ajautumassa yhä syvemmälle taloudelliseen kriisiin. Inflaatio nousee, työttömyys kasvaa, ja kansalaisten ostovoima heikkenee. Monet kysyvät aiheellisesti: ovatko poliitikot vielä kansan asialla, vai suuntaavatko he maata kohti vääriä päämääriä? Samalla kun Suomi velkaantuu ja kärsii sisäisistä ongelmista, hallitus jakaa miljardeja euroja ulkomaille. Kysymys kuuluu: kenen etua poliitikot oikeastaan ajavat?

Sosiaalinen tukijärjestelmä hajoamassa

Sosiaalinen tukijärjestelmä, joka on ollut vuosikymmenien ajan suomalaisen hyvinvointivaltion ylpeys, on hajoamaisillaan. Sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset ovat ylikuormitettuja ja aliarvostettuja. Kuntien resurssit eivät riitä tarjoamaan laadukkaita palveluita, ja avuntarvitsijat joutuvat odottamaan jopa kuukausia saadakseen apua.

Samalla kun terveydenhuollon rahoitusta leikataan ja sosiaaliturvaa kiristetään, rahaa lähtee ulkomaisiin kehityshankkeisiin ja EU:n elpymispaketteihin. Tämä on herättänyt monissa kansalaisissa oikeutettua kritiikkiä. Onko oikein, että oman maan hätätilanne sivuutetaan globaalin solidaarisuuden nimissä?

Wienin tanssiva kongressi – historiasta oppimisen paikka

Nykytilanne tuo mieleen Wienin tanssivan kongressin (1814–1815), jossa Euroopan hallitsijat ja diplomaatit kokoontuivat jakamaan valtaa Napoleonin sotien jälkeen. Kongressia kritisoitiin siitä, että sen osallistujat olivat kiinnostuneempia juhlimisesta ja omien etujensa ajamisesta kuin oikeiden ongelmien ratkaisemisesta. Samalla tavoin Suomessa poliitikkojen päätöksenteossa näyttää painottuvan symboliset eleet ja poliittinen peli sen sijaan, että pureuduttaisiin syvällisesti maan taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Vaikka maailma on muuttunut paljon Wienin kongressin ajoista, peruskysymys on sama: keitä poliitikot palvelevat? Jos kansa näkee poliitikot etäisinä ja vieraantuneina kansan todellisista tarpeista, luottamus päätöksentekoon heikkenee.

Kansan tarpeet etusijalle

Jos Suomi haluaa välttää lamaantumisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvun, päätöksentekijöiden on keskityttävä ensisijaisesti kansalaisten hyvinvointiin. Se tarkoittaa, että:

• Sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa on vahvistettava.

• Budjettiresursseja on kohdistettava suoraan ihmisten tarpeisiin.

• Velkaantumista on hillittävä vastuullisesti.

• On mietittävä tarkkaan, mitkä ulkomaiset investoinnit palvelevat pitkällä aikavälillä myös Suomen etua.

• Poliitikkojen on oltava vastuussa toimistaan.

Kansalaisilla on oikeus vaatia läpinäkyvyyttä ja perusteluja siitä, mihin verorahat ohjataan.

Kuka voisi johdattaa Suomen uuteen nousuun?

Kansan tahdon kuuleminen ja todellinen ymmärtäminen vaatii johtajia, jotka asettavat Suomen kansan edun etusijalle. Monet muistavat esimerkiksi Paavo Väyrysen, joka on pitkän poliittisen uransa aikana tunnettu suorista mielipiteistään ja kyvystä tuoda esille kansallisia kysymyksiä. Hänen kaltaisiaan tarvitaan nytkin – henkilöitä, jotka eivät pelkää haastaa vallalla olevia toimintatapoja.

Samalla on syytä pohtia, voisiko uusi sukupolvi tuoda ratkaisukeskeisen ja kansalaislähtöisen politiikan takaisin agendalle. Johtaja, joka aidosti kuuntelee kansaa ja toimii yhteistyökykyisesti muiden kanssa, voisi palauttaa uskon siihen, että poliitikot todella ovat “meillä töissä”.

Suomalaiset ansaitsevat poliitikot, jotka todella ovat ”meillä töissä” – eli työskentelevät ensisijaisesti Suomen ja sen kansalaisten hyvinvoinnin puolesta. Wienin tanssivan kongressin kaltaisten show’n sijaan tarvitaan aitoja ja vastuullisia tekoja.