Kirjastoihin piilotettu myrkyllinen perintö

Viktoriaanisella ajalla vihreä väri oli suuressa suosiossa. Erityisesti he rakastivat smaragdinvihreää sävyä, joka saatiin yhdistämällä kuparia ja arseenia. Sitä käytettiin kaikessa – tapeteista lasten leluihin.

”Tämä väri oli hyvin suosittu lähes koko 1800-luvun sen eloisuuden ja valonkestonsa vuoksi,” kertoo St. Andrewsin yliopiston konservaattori Erica Kotze. ”Tiedämme, että monia kotitaloustavaroita värjättiin arseenipohjaisilla vihreillä pigmenteillä. Sitä käytettiin jopa makeisissa.”

Ongelma piilee siinä, että käytetty alkuaineiden yhdistelmä on myrkyllinen. Ja tästä on yli vuosisata, mutta ongelma on edelleen ajankohtainen. Se on erityisen merkittävä vanhojen kirjojen yhteydessä.

Viktoriaaniset kirjansitojat käyttivät arseenia sekä elohopeaa ja kromia luodakseen silmiinpistäviä kirjan kansia. Toisin kuin kodin esineet, nämä kirjat ovat säilyneet maailman arkistoissa, luoden 1800-luvun muotivillityksestä 2000-luvun ongelman.

Pitkäaikainen altistus useille vihreille kirjoille voi aiheuttaa matalan tason arseenimyrkytyksen. Pitkäaikainen altistus voi johtaa ihon muutoksiin, maksa- ja munuaistulehduksiin sekä puna- ja valkosolujen vähenemiseen, mikä taas voi aiheuttaa anemiaa ja lisätä infektioiden riskiä.

Kirjaston sankarit ratkaisun jäljillä

Vuonna 2019 Delawaressa käynnistettiin hanke ongelman ratkaisemiseksi Winterthur-museon ja osavaltionyliopiston välillä. ”Myrkyllisten kirjojen projekti” (Poison Book Project) testasi kirjoja ja laati listan nimikkeistä, jotka voivat olla haitallisia ihmisille. Listalla oli neljä Kansallisen kirjaston ranskalaista kirjaa, jotka poistettiin välittömästi käytöstä.

Tämä innosti Erica Kotzea kääntymään kollegansa, tohtori Pilar Gilin puoleen. Gil on koulutukseltaan biokemisti ja työskentelee St. Andrewsin yliopiston erikoiskokoelmien parissa. Gil otti käytännönläheisen lähestymistavan tuhansien historiallisten kirjojensa testaamiseen.

”Tärkeintä oli löytää tuhoamaton, kannettava laite, joka kertoisi meille, onko kirja myrkyllinen vai ei,” Gil selittää.

Hän hylkäsi röntgenteknologian kirjojen haurauden vuoksi ja kääntyi geologian laitoksen puoleen. Heillä oli spektrometri – laite, joka mittaa eri aallonpituuksien valon jakautumista kivien mineraalien tunnistamiseen.

”Mineraalit ja pigmentit ovat hyvin samankaltaisia,” Gil sanoo. ”Joten lainasin laitteen ja aloin etsiä smaragdinvihreää kirjoista.”

Hän testasi satoja kirjoja ja tajusi olevansa läpimurron äärellä. ”Huomasin, että myrkyllisillä kirjoilla oli erottuva kuvio. Se oli ’Heureka!’-hetki. Tajusin, että kukaan ei ollut ennen nähnyt tätä.”

Punainen valo varoittaa

Seuraava tehtävä oli pyytää fysiikan laitosta rakentamaan oma prototyyppi. Tutkimuslaboratorion johtaja Graham Bruce selittää, miten laite toimii:

”Se heijastaa valoa kirjaan ja mittaa palaavan valon määrän. Se käyttää vihreää valoa, jonka ihminen näkee, ja infrapunavaloa, jota ihminen ei näe. Vihreä valo välähtää, kun arseenia ei ole havaittavissa, ja punainen valo, kun myrkyllisiä pigmenttejä on läsnä.”

Uusi testilaitteisto on pienempi ja edullisempi valmistaa ja käyttää kuin täysimittainen spektrometri. Sitä on jo käytetty tuhansien kirjojen testaamiseen St. Andrewsin kokoelmassa ja Skotlannin kansalliskirjastossa. Tiimi aikoo jakaa suunnitelmansa muille laitoksille ympäri maailmaa.

”Meillä on onni olla suurena laitoksena, jolla on kalliit laitteet 1800-luvun mahdollisesti myrkyllisten kirjojen testaamiseen,” sanoo St. Andrewsin yliopiston kirjasto- ja museopalvelujen apulaisjohtaja tohtori Jessica Burge. ”Mutta muilla suurten kokoelmien omaavilla laitoksilla ei välttämättä ole resursseja. Halusimme luoda jotain, joka on edullista ja helppoa. Siihen ei tarvita erikoiskonservaattoria tai analyysejä, ja tulos on välitön.”

Ongelma ei katoa – ratkaisu palauttaa pääsyn

Ongelma ei myöskään katoa. Päinvastoin, myrkylliset kirjat voivat tulla haitallisemmiksi iän myötä ja hajotessaan. Niiden tunnistaminen mahdollistaa turvallisen säilytyksen ja edelleen nauttimisen valvotusti, esimerkiksi käyttämällä käsineitä.

”Tästä tulee jatkuvasti ajankohtainen kysymys,” Burge toteaa. ”Mutta suurin ongelma laitoksilla tällä hetkellä on, että kaikkia 1800-luvun vihreitä kansia rajoitetaan, koska niistä ei tiedetä varmasti. Ja kirjastoina ja museoina emme halua toimia sillä tavalla. Haluamme, että ihmiset voivat käyttää kirjoja. Tämä keksintö auttaa palauttamaan pääsyn kokoelmiin rajoittamisen sijaan.”

Lähde: Bbc