Li Andersson: Orpon hallituksen rimanalitukset ympäristöpolitiikan saralla jatkuvat

Li Andersson (Vas) antaa täyslaidallisen Petteri Orpon hallituksessa facebook kirjoituksessa

Li Andersson: Suomalaista metsistä huolehtimisen täytyy tarkoittaa huolehtimista – ei kulkemista sieltä, mistä aita on matalin ja lyhyen tähtäimen tuotto suurin.

Orpon hallituksen rimanalitukset ympäristöpolitiikan saralla jatkuvat.

Yksi tämän hallituskauden merkittävimmistä päätöksistä luontokadon torjumisen saralla piti olla valtion vanhojen metsien suojelu. Vielä eduskuntavaalien alla Petteri Orpo lupasi, että valtion omistuksessa olevat vanhat metsät suojellaan. Valitettavasti tästäkin näyttäisi tulevan jälleen yksi luku petettyjen vaalilupausten pitkässä sarjassa.

Eilen Yleisradio uutisoi, että hallituksen sisäisessä väännössä vanhojen metsien suojelukriteereistä on tulossa niin tiukat, ettei Etelä-Suomesta päätyisi käytännössä lainkaan uutta metsää suojeltavaksi. Tämä on valtavan huolestuttava tieto Suomen luonnon kannalta, ja myös alueellisesti epäreilua. Luonnonmetsiä on Etelä-Suomessa enää vähän ja ne on tärkeää saada suojaan hakkuiden piiristä, jotta luontokato saadaan pysähtymään.

Nyt on luotava painetta Orpon hallitukselle, jotta se päättää ekologisesti perustellut metsien suojelukriteerit ja lisää samalla merkittävästi suojellun metsän määrää Suomessa.

Metsistämme on tällä hetkellä tiukasti suojeltu vain 6,3%. Se on todella vähän, kun olemme YK:n biodiversiteettisopimuksessa sekä EU-lainsäädännön puitteissa sitoutuneet tavoitteeseen, jonka mukaan 30% maa- ja meripinta-alasta tulisi olla suojeltua vuoteen 2030 mennessä. Tästä noin tulee olla 10% tiukan suojelun piirissä, mukaan lukien jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät. Orpon hallituksen kriteeripäätös on tavoitteen saavuttamisen kannaltava yksi ratkaiseva askel.

”Suomen pitää päättää omista metsistään” – tähän väitteeseen olen saanut näiden eurovaalien alla vastata lukuisia kertoja. Usein unohtuu, että metsät eivät ole vain elinkeinopolitiikkaa ja sellun raaka-ainetta. Ne ovat paitsi Suomen lajien suurin elinympäristö, myös korvaamattomia hiilinieluja.

Orpon hallituksen rimanalitus osoittaa, mikä on kansainvälisten sopimusten ja sääntelyn merkitys: yhdessä päätetyt tavoitteet pakottavat kansallisia päättäjiä nostamaan kunnianhimon tasoa ilmasto- ja ympäristöpolitiikan saralla. Ilman sitä oikeistohallitukset kulkevat sieltä, mistä aita on matalin – ekosysteemien romahtamisen riskistä välittämättä.