Lukijan kynästä: Mikä on kirkon uusi suunta? Korvaako tekoäly ihmisen Jumalanpalveluksessa?

Tässä viime vuosina on Suomen ev.lut.kirkko muuttunut rajusti.
Nyt mennään korkealta ja kovaa.

Ensimmäiset havaintoni ovat koronan ajoilta kun passittomat siis kenellä ei ollut rokotuksia voimassa eivät kaikkiin kirkon tilaisuuksiin päässeet. Joululaulutkin laulettiin ulkona pakkasessa kun passin haltijat pääsivät sisään lämpimään.
Vain koska heillä oli paperi, joka kertoi rokotuksista – ei terveydentilasta.
Nyt se on onneksi ohi.

Vähän ihmettelin silloin kun Iso kirja sanoo että kaikki ovat tervetulleita Herran huoneeseen. Miksi rokottamaton ei päässyt. Olimme ”vaarallisia” näin jopa itse  piispan sanoin kerrottiin meille.

Sittemmin on vielä suurempia muutoksia  tullut tämän sateenkaari-ideologian saatua jalansijaa myös kirkon piireissä. Avioliittokaan ei enää ole raamatun sanoin ’miehen ja naisen välinen liitto’
Samaa sukupuolta olevat voidaan vihkiä kirkossa, joka on minusta vähän erikoista.
Rakkaus ei valitse kohdetta mutta kuitenkin tämä uusi käytäntö oudoksuttaa.
Lisäksi seurakunnat ovat alkaneet Seta ry:n kanssa yhteistyössä järjestää
ns. Sateenkaarimessuja. Jotenkin outoa tämäkin minun mielestäni.

Lainaus
”Sateenkaarimessut ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ja heidän läheisilleen suunnattuja luterilaisia jumalanpalveluksia, joissa vietetään ehtoollista. Sateenkaarimessuja järjestetään suurimmissa seurakunnissa eri puolilla Suomea”

Nämä ovat toki kaikelle kansalle mutta sisältö peilaa tätä nykyään framille nostettua sukupuolten moninaisuutta ja seksuaalisuuden identiteettikriisiä jolloin voi omalla ilmoituksellaan vaihtaa sukupuolta jos siltä tuntuu. Ei muuta kuin naisten vaatteet päälle ja ilmoitus ”olen sitten tästä lähtien nainen” ei vaadita muuta. Tämä ideologia tulee vahvasti esiin juurikin näissä Sateenkaarimessuissa.
Aikuiset toki tietää mitä tekee mutta kun sinne tuodaan myös pieniä lapsia niin lapset ovat puhtaita eikä heidän herkkää mieltään saisi täyttää asioilla joita he eivät välttämättä vielä edes ymmärrä.
He ovat alttiita aikuisten asenteille.

Iso kirja kertoo että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia mutta olen aina pitänyt kirkkoa sellaisena jossa ihminen on harras kristitty jonka elämää ohjaa rakkaus Jumalaan eikä hän aseta itseään eikä ketään muutakaan muiden yläpuolelle eikä erikoisasemaan vaan juurikin kirkon harras vaatimaton tunnelma, rauhallinen musiikki sekä ihmiset yhdessä etsimässä rauhaa ja hiljaisuutta saa ei uskovaisenkin painamaan pään alas hiljaiseen rukoukseen. Silloin ei halua mitään rahvaanomaista rekvisiittaa ympärilleen.
Vaatimattomuus on kaunista.

Tähän vastakommenttina esitetään että onhan niitä rock messuja tai viihdetaiteilijoiden tilaisuuksia.
Mutta minusta jotenkin musiikki sopii kaikkialle mutta Setan sateenkaaren värit vähän riitelee kirkon hartaan tunnelman kanssa. Kun ne tuovat ideologiaa esiin vähän liian  räikeästi. En tiiä mutta outoa on meno nykypäivän kirkoissa.

Nyt viimeisimpänä on tullut tekoälyn mukaan tulo jumalanpalvelukseen.
Tämä tuntuu vielä oudommalta.
Kun ajatellaan millaisia nuo tilaisuudet olivat alkukirkon aikana jolloin kristittyjä vainottiin ja he joutuvat kokoontumaan salassa maan alla tai muissa piilopaikoissa etteivät sotilaat löytäneet heitä.
Tästä on kulunut yli kaksi vuosituhatta.
Nyt kirkossa voi turvallisesti käydä mutta onko se kuitenkaan niin turvallinen enää
Näin henkisessä mielessä ajateltuna.
Voin kuvitella hartaan kristityn tunteet kun saarnastuolissa tai alttarilla onkin robotti papin sijaan. Saarnakin tekoälyn tuote.
Eli onko tämä enää edes soveliasta. Korvaako tekoäly ihmisen kirkossa. Vai mikä tällä on tarkoitus. Ei ainakaan minun mielestä ole kovin hyvä asia. Todella kauas on menty alkukristillisyydestä.
Onko tämä jo Herran huoneen alentamista. Tosin raamatussa Jeesus sanoo ”tulkaa minun luokseni kaikki…”
Mutta ei hän varmaan aivan tätä tarkoittanut. Vaan sen ajan tavallisia ihmisiä joita hän viisaudellaan opetti.
Tosin silloin ei vielä edes ollut kuin ihmisiä.
Ennen myös kirkonmies oli arvossa pidetty henkilö jota kunnioitettiin ja vähän pelättiinkin. Nyt sitten saarnastuoliin nouseekin ihmisen sijaan ihmisen rakentama kone. Missä ihmisyys jos robotiikka ulottaa lonkeronsa jo Herran huoneeseen.

Kirjoittaja on kirkkoon kuulumaton agnostikko mutta uskoo korkeimman johdatukseen. Sekä on huolissaan nykykirkon tilasta ja mihin tämä kaikki vielä johtaa jos emme tartu asioihin ja palaa juurillemme kun kristinusko oli vielä puhdasta ja aitoa ilman politiikkaa tai rahan sanelemaa agendaa.