Lukijan kynästä: Orpon vaarallinen peli – Kuinka pitkälle Suomi on valmis menemään Ukrainan sodassa

Pääministeri Petteri Orpo valmistautuu osallistumaan kahteen merkittävään huippukokoukseen Brysselissä joulukuussa. Näistä keskeisin on Eurooppa-neuvoston kokous, jossa Ukrainan sota tulee olemaan jälleen keskiössä. Orpon mukaan ”Ukraina puolustaa itseään ja samalla koko Eurooppaa”, ja hänen mukaansa EU:n on kyettävä tukemaan Ukrainaa entistä enemmän ja nopeammin. Tällainen väite herättää kuitenkin huolestuneisuutta, sillä Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, olisi syytä käydä vakavaa keskustelua siitä, kuinka kauas olemme valmiita menemään tukemalla Ukrainaa, ja mitä seurauksia sillä on pitkällä aikavälillä.

Orpon innokas tuki Ukrainan sotatoimille on osoitus siitä, kuinka syvälle Ukraina on juurtunut lännen geopolitiikkaan. Kysymys ei ole enää pelkästään Ukrainan puolustuksesta, vaan siitä, miten lännen tukeminen pitää yllä konfliktia, jonka lopputulosta ei kukaan osaa ennustaa. Orpon kaltaisten poliitikkojen toistuvat lausunnot siitä, kuinka ”meidän on kyettävä tukemaan Ukrainaa enemmän ja nopeammin”, näyttävät unohtavan sen, että jatkuva ja intensiivinen tuki ei välttämättä tuo mukanaan nopeaa rauhaa, vaan voi pikemminkin syventää sodan mittakaavaa ja kärjistää itäisen Euroopan geopoliittista tilannetta entisestään.

Suomi on yksi EU:n jäsenmaista, jotka ovat sitoutuneet antamaan taloudellista ja sotilaallista tukea Ukrainalle. Tämä tuki on herättänyt ristiriitaisia tunteita kansalaisten keskuudessa. Samalla kun Orpo ja muut EU:n johtajat puhuvat suurella toiveikkuudella Ukrainasta ja sen tulevaisuudesta Euroopassa, moni suomalainen kokee, että meidän omat kansalliset intressimme jäävät vähemmälle huomiolle. Miksi me emme puhu siitä, kuinka sodan jatkuminen vaikuttaa suomalaisten arkeen? Koko Euroopan tulevaisuus ei ole niin yksinkertainen kysymys, kuin mitä Orpon lausunnot antavat ymmärtää.

Eikä tilanne parane, kun katsoo EU:n toimia laajemmin. Orpo osallistuu myös EU:n ja Länsi-Balkanin huippukokoukseen, jossa EU:n laajentuminen ja suhteet muuhun maailmaan ovat esillä. Täällä puhutaan alueista, joissa on omat turvallisuusuhkansa ja taloudelliset realiteettinsa. Onko aivan oikein, että Eurooppa keskittyy suurten geopoliittisten pelien ajamiseen, samalla kun pienemmät jäsenmaat, kuten Suomi, jäävät pohdintojen ulkopuolelle?

Tärkeintä olisi, että EU:n politiikka ei jättäisi jäsenvaltioitaan ja niiden kansalaisia epävarmuuden tilaan. Pääministeri Orpon kannattaa kysyä itseltään, kuinka pitkälle Suomi ja muu EU ovat valmiita menemään tukemalla sotaa, jonka lopputulos on epäselvä ja jonka kustannukset voivat tulla olemaan valtavat. Entä jos lännen jatkuva tuki Ukrainalle ei vie meitä kohti rauhaa, vaan kohti suurempaa sotilaallista konfliktia? Entä jos tämä tukeminen ei olekaan kaikille Euroopan kansoille yhtä hyödyllistä?

Suomi ansaitsee harkitumpaa ja tasapainoisempaa ulkopolitiikkaa. Orpon olisi syytä muistaa, että vaikka Euroopan tulevaisuus on tärkeä, myös Suomen oma turvallisuus ja hyvinvointi ovat ensisijaisia.