Lukijan kynästä: Somen kertomaa – onko maailma tullut hulluksi?

Luin äsken Los Angelesin tilanteesta. Kaupunki on kaaoksessa, autoja poltetaan, ihmiset riehuu kuin jonkinlaisessa hurmoksessa. Poliisi on voimaton tai ehkä vähän ”halutonkin” puuttumaan tilanteeseen.

Mietin mitä maailmassa oikein on menossa. Ei riitä, että soditaan turhia sotia vaan muutenkin on leimahtelua vähän joka puolella.
Ennen niin hienoista suurkaupungeista on tullut ”taistelukenttiä” Yhteiskunta jakaantuu leireihin. Veli kääntyy veljeä vastaan. Vieraat kulttuurit pyrkivät valtaamaan väkisin jalansijaa. Uskonnon vuoksi soditaan ja tuhansia viattomia kuolee kun ihminen tyhmyyksissän kuvittelee ”että vain minä olen oikeassa” ja sen varjolla on oikeus tappaa toisia ihmisiä.

Suomessa ei aivan näin paha tilanne ole. Mutta hyvässä vauhdissa ollaan.
Meillä on ollut rauhallista vuosikymmeniä mutta nykyään ollaan otettu pahasti takapakkia.
Hyvästi hyvinvointiyhteiskunta.
Tervetuloa monikulttuuri.
Sananvapaus on muisto vain ja enemmistön pitäisi elää vähemmistön ehdoilla. Vauvasta vaariin, kehdosta hautaan.
Lisäksi jokainen joka huomaa tämän tilanteen ja kritisoi on heti jonkinasteen ”trolli”
Ollanhan me ”maailman onnellisin kansa” joten ei pidä olla eri mieltä tai jos on niin suu suppuun.
Jos uskaltaa sanoa mielipiteitään epäkohdista on heti automaattisesti ”itänaapurin trolli suoraan tehtaalta” varsinkin jos kritiikki kohdistuu suomen kansan ahdinkoon ja miten tilannetta voisi parantaa.

Luontoa tuhotaan kun pitää saada aina vain hienompaa teknologiaa.
”kaikki nyt just minulle heti” sitten ihmetellään kun luonto iskee takaisin. Mikä nyt kun on taas luonnonmullistuksia? Miksi se tulivuori taas purkaantuu tai miksi on rankkasateita, pyörremyrskyjä?
Ilmastonmuutos on suosittu selitys mutta ei sellaisenaan ole se syy. Vain ihmisten pelottelua ja niiden oikeiden syiden huomiotta jättämistä. Tämä ei ole hyvä suunta.

Mietinkin millainen tulevaisuus on lastemme lapsilla vai onko heillä enää tulevaisuutta jos suunta ei muutu. Koko Läntinen Maailma on tullut hulluksi kun vertaa vaikka aikaa kun minä olin nuori aikuinen. Sotia oli silloinkin, mutta ei näin laajassa mittakaavassa. Eurooppa sekä Suomi elivät rauhassa. Suomikin oli itsenäinen ja omavarainen, maailmalla tunnettu laadukkaista tuotteistaan sekä tärkeästä rauhanneuvottelijan roolista. Nyt tuo aika on ”muisto vain” eikä menneeseen ole paluuta.

Parannuskeinoa minulla ei tähän ole vaan jokaisen ihmisen pitää katsoa peiliin ja kysyä.
”kuka minä olen, mistä tulen, minne olen menossa”
Luonto parantaa itse itsensä jos sen annetaan tapahtua. Mutta pystyykö ihminen parantumaan?
Se onkin sitten tuhannen taalan kysymys.

Marjaana Virtanen