Lukijan kynästä: Suomen viisi vihollista

Vihollisuus on raskas ja kuluttava asia se vie ajan ja huomion rakentavilta asioilta kuten kaupankäynniltä, työelämän toiminnalta, oman yhteiskunnan rakentamiselta, koulutukselta, kulttuurilta ja kansalaisten turvallisuuden takaamiselta. Kaiken tämän lisäksi vihollisuus on taloudellisesti raskasta valtiolle ja kansalaisille, tätä taustaa vasten olisi johdonmukaista välttää vihollisuutta viimeiseen asti. Aina näin ei kuitenkaan toimita, Suomen valtiolla on neljä merkittävää vihollista, ei määrällisesti paljon mutta vaikutuksiltaan suuria vaikuttajia. 

Tässä ne neljä ovat, eivät vaarallisuusjärjestyksessä vaan enemmänkin aikajärjestyksessä, sillä ensimmäinen on johtanut seuraavaan ja jälleen seuraava kolmanteen, näin ketjureaktio on päässyt pysäyttämättömään tuhon kierteeseensä. 

1. Suomen valtionjohto

Oma valtinjohtomme on jo 1980 luvun alusta lähtien ollut osaamaton ja korruptoitunut sekä ottanut kritiikittä vaikutteita ja ohjeistusta ulkomailta, tämä on tuonut Suomeen monia ns. “hyvä veli kerhoja”, jotka alkoivat toimia äärimmäisen häikäilemättömästi omaa etuaan ajaen. Näin ulkomaisille tahoille avautui mahdollisuus vaikuttaa Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaan näiden kerhojen kautta, tietenkin taloudellisten panostusten avustamana. Myöhemmin kuitenkin Suomen valtionjohdon hyvä-veli kerholaisille  selvisi vanha totuus, että “ilmaisia lounaita ei ole”. Tämä huomattiin kun ulkomaiset ystävät alkoivat olemaan kanssakäynnin suurin hyötyjä. Suomen luonnonvarat annettiin alihintaan kansainvälisten yhtiöiden käyttöön, Suomi liitettiin Euroopan rahaliittoon, Euroopan unioniin, Natoon ja useisiin vähemmän merkityksellisiin liittymiin. Tälle toiminnalle on vain kaksi selitystä, päättäjämme ovat taitamattomia tai lahjottuja. 

2. Euroopan rahaliitto ja Euroopan unioni

Maamme valtionjohto on liittäessään Suomen Euroopan rahaliittoon vienyt Suomelta mahdollisuuden säädellä omaa talouttaan, esimerkiksi devalvoinnin mahdollisuutta meillä ei enää ole ja Euroopan keskuspankki säätelee yhteisiä rahamarkkinoita kysymättä jäsenvaltioiden kantaa toimiinsa. Erilaisissa taloustilanteissa olevien valtioiden yhdistäminen yhdeksi rahamarkkina-alueeksi on vaatinut vakausmekanismin, joka kuitenkaan ei käytännössä toimi ja hiipuvaa talouttamme rahoitetaan fiat-raha lainoilla keskuspankilta. 

Euroopan unioni on puolestaan vienyt Suomelta oman päätäntävallan, unionin lainsäädäntö käy aina kansallisen lainsäädännön yli, ulkopolitiikkamme on Euroopan unionin keskusjohdon määrittelemää, kriisitilanteessa sodanjohtomme on Euroopan unionin hallinnassa, maataloutemme on keskusjohdon päätäntävallan alainen, keskusjohto päättää meitä kuulematta siitä mitä unionin maata tuemme rahallisesti tai mitä ulkoista konfliktia tuemme rahallisesti. Käytännössä oman päätäntävaltamme piirissä on vain pieniä ja merkitykseltään vähäisiä asioita                        

3. Venäjä

Euroopan unionin keskusjohdon vaatimuksesta on Suomi aloittanut Venäjävihamielisen politiikan, joka ilmenee itärajan sulkemisena, kaiken kaupankäynnin lopettamisena Venäjän kanssa sekä suorastaan pakkomielteisen Venäjän ja sen kansan demonisointina, jonka ääri-ilmentymänä voi pitää pääministeri Sanna Marinin lausumaa, “Kaikki venäläiset ovat vastuussa Ukrainan tapahtumista”. Venäläisten omaisuuden pakolla ottaminen valtiolle, tämä myös yksityishenkilöitä koskien, sekä toimet jotka käytännössä  kielsivät venäläisten liikkumisen Suomessa aiheuttivat vakavan konfliktin, joka muodostui vihollisuudeksi Suomen ja Venäjän välille, tätä vihollisuutta perusteltiin kansalaisille Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan, tietenkin ns. “mustavalkoistaen” sodan synty ja perusteet, kun samalla vielä tuemme  jopa Ukrainan kansallissosialisteja, on vastakkainasettelu jyrkkä ja sen tuloksena on vihollisuus maittemme välillä.

4. Nato

Sotilasliitto, johon Suomen johto liitti maamme perustellen liittymistä Venäjän uhalla, jonka olivat itse aiheuttaneet. Naton myötä Suomelta meni loputkin omien puolustusvoimien hallinnasta ja joudumme nostamaan puolustusbudjettiamme Naton vaatimuksesta. Kuitenkin Nato jonka piti tuoda meille turvallisuus, onkin nyt pyytämässä Suomen puolustusvoimia vahvistamaan Natoa ja turvaamaan muuta Eurooppaa, jopa Euroopan unionin ulkopuolella, näin lausui Naton pääsihteeri Mark Rutte.

5. Yhdysvallat

Kun Yhdysvaltain presidentiksi astui Donald Trump muuttaen maan poliittista suuntaa, alkoi Suomen mediassa jatkuva Yhdysvaltain ja Trumpin vastainen uutisointi, kaikki mitä Trumpin hallinto teki leimattiin milloin milläkin nimityksellä, fasismiksi, rasismiksi, diktatoriseksi johtamiseksi ja milloin miksikin. Trumpia nimitettiin Putinin kätyriksi sekä väitettiin Venäjän vaikuttavan ja jopa hallitsevan Trumpin hallintoa. 

Kun tätä agendaa toisti vielä Suomen poliittinen johto, niin välirikko Yhdysvaltain kanssa oli luotu. Varsinainen vihollisuus ilmenee enemmän Suomessa kuin Yhdysvalloissa, tämä johtunee maantieteellisestä etäisyydestä. Tähänkin vihollisuuteen vaikuttaa Euroopan unionin kanta ja vaatimukset asian suhteen.

Ulospääsy tilanteesta

tilanne on niin lukossa, että vain täydellinen vallanvaihto tai kaikkien valtaapitävien vaihtuminen toisiin henkilöihin voi palautaa Suomen valtion luotettavuuden ja uskottavuuden. On selvää, että Suomen nykyinen johto ei ole halukas tai kykenevä muuttamaan nykyistä poliittista linjaansa, eivätkä he sitä voisi tehdäkään sillä he itse ovat luovuttaneet määräysvallan Suomen ulkopuolisille tahoille.

Peter  Kreisler     1.7.2025