Liikenne- ja viestintäministeriö on avannut lausuntokierroksen hallituksen esityksestä, jolla täydennetään eurooppalaista medianvapausasetusta kansallisella lainsäädännöllä. Asetuksen tavoitteena on suojella mediapalvelujen moniarvoisuutta ja riippumattomuutta EU:n alueella. Näennäisesti jalo päämäärä herättää kuitenkin kriittisiä kysymyksiä: onko kyse aidosta tuesta vapaalle medialle vai uudenlaisen kontrollin välineestä?
Uusi valvontalaki ja lisää viranomaistoimintaa
Keskiössä on ehdotus uudesta mediamarkkinoiden valvontalainsäädännöstä. Tämä laki antaisi Traficomille tehtäväksi arvioida media-alan yrityskauppojen vaikutuksia median moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen. Valvontatehtäviin kuuluisi myös tiedotusvälineiden omistuksia koskevan kansallisen tietokannan perustaminen ja ylläpito. Viranomainen siis seuraa entistä tarkemmin median toimintaympäristöä, mutta onko tämä todella edellytys riippumattomuuden takaamiselle?
Läpinäkyvyyttä vai byrokratiaa?
Yksi asetuksen keskeisistä vaatimuksista on, että viranomaiset ja julkiset tahot ilmoittavat mainosmenoistaan ja mediapalveluntarjoajat valtion mainonnasta saamansa tulot. Läpinäkyvyys on sinänsä tärkeä periaate, mutta asetus voi myös tuoda lisää byrokratiaa ja rasittaa erityisesti pieniä, paikallisia mediatoimijoita. Pystyykö esimerkiksi paikallislehti vastaamaan uusiin raportointivelvoitteisiin ilman, että sen toimituksellinen työ kärsii?
Kansallisen liikkumavaran rajat
Esitysluonnoksen mukaan Suomi toteuttaa asetuksen vähimmäistason mukaisesti, mutta kansallinen liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti. Tämä voi tarkoittaa, että sääntelyä sovelletaan jopa tiukemmin kuin EU edellyttää. Voidaan kysyä, missä määrin tällainen lähestymistapa tukee vapaata tiedonvälitystä ja missä määrin se kaventaa toimintaedellytyksiä.
Poliittista ohjausta yleisradioyhtiöille?
Erityistä huolta herättää ehdotus Yleisradion johtohenkilöiden valinta- ja irtisanomismenettelyjen uudistamisesta. Vaikka tarkoituksena on varmistaa läpinäkyvyys ja parlamentaarinen kontrolli, sääntelyyn liittyy aina riski poliittisesta vaikutusvallasta. Kuinka riippumaton yleisradioyhtiö voi olla, jos sen hallinto on sidottu vahvasti poliittisiin prosesseihin?
Median vapaus vai valvonta?
Vaikka asetuksen taustalla olevat tavoitteet ovat yleviä, ei voida sivuuttaa riskiä, että sen käytännön toteutus saattaa kaventaa median liikkumatilaa. Median riippumattomuus ei synny sääntelyn kautta, vaan vapaudesta toimia ilman tarpeetonta ulkopuolista kontrollia. Nyt onkin tärkeää pohtia, edistääkö kansallinen täytäntöönpano todellisuudessa vapaan median asemaa vai luoko se uusia riippuvuuksia ja rajoitteita.
Journalismin näkökulmasta avainkysymys kuuluu: kenen vapaus tässä lopulta turvataan – yleisön, toimittajien vai viranomaisten?
GIPHY App Key not set. Please check settings