Mielipide: Orpo puuttuu marsseihin, mutta ei kansanedustajien käytökseen?

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on arvostellut perussuomalaisten kansanedustajia osallistumisesta itsenäisyyspäivän 612-soihtukulkueeseen. Asiasta uutisoi ensimmäisenä STT. Hän pitää osallistumista sopimattomana ja vääränä erityisesti siksi, että kulkueeseen liittyy hänen mukaansa äärioikeistolaisia osallistujia. Orpo painottaa, että Suomen vakaus on ääriliikkeiden vuoksi vaarassa. Tämä jyrkkä reaktio herättää kysymyksen: miksi Orpo ja hallituksen muut johtohahmot eivät ole puuttuneet kansanedustajien asiattomaan käytökseen sosiaalisessa mediassa yhtä painokkaasti? Hyvänä esimerkkinä tästä on Mediamaailman uutisoima tapaus SDP:n kansanedustaja Jani Kokon somekäytöksestä, joka on sisältänyt toimittajien pilkkaamista, kansalaisten halventamista ja yöllisiä, sekavia viestejä. Kokon toiminta herättää vakavia kysymyksiä poliitikon esimerkillisyydestä.

Onko Orpon poliittinen moraali valikoivaa?

Orpon lausunnot itsenäisyyspäivän kulkueesta antavat ymmärtää, että kansanedustajilta odotetaan moraalista harkintaa ja vastuullisuutta julkisissa toimissaan. Silti, kun poliitikko sortuu solvaamaan kansalaisia ja toimittajia sosiaalisessa mediassa – toiminta, joka tavoittaa suoraan suuren yleisön – samanlaista moraalista paheksuntaa ei tunnu kuuluvan. Tämä herättää kysymyksen, onko kansanedustajan käytös sosiaalisessa mediassa, joka voi jopa ylittää vihapuheen rajan, vähemmän haitallista kuin osallistuminen marssiin, jossa voi olla mukana äärioikeistolaisia osallistujia?

Miksi somekäytökselle ei aseteta rajoja?

Kansanedustajien käytöksen pitäisi olla esimerkillistä niin eduskuntasalissa, julkisissa tapahtumissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Kokon toiminta osoittaa, että sosiaalinen media toimii liian usein välineenä impulsiivisille ja harkitsemattomille purkauksille.

Miksi poliittiset puolueet eivät nouse voimakkaammin vastustamaan tällaista käytöstä, joka voi vahingoittaa heidän mainettaan ja politiikan arvostusta?Puolueiden johtajien, kuten Orpon, tulisi myös selkeämmin linjata, ettei kansanedustajan asema oikeuta solvaukseen tai epäsopivaan käytökseen – riippumatta ajasta tai paikasta. Muutoin heidän kritiikkinsä moraalista harkintakyvyttömyyttä vastaan vaikuttaa ontolta.

Jos poliittisen eliitin toiminta julkisella areenalla jää ristiriitaiseksi, luottamus järjestelmään kärsii. Ehkäpä ratkaisu olisi selkeiden käytössääntöjen laatiminen kansanedustajille, jotka kattaisivat niin julkiset esiintymiset kuin käyttäytymisen digitaalisilla alustoilla.

Kuten Orpo itsekin totesi, ”vapaassa maassa jokaisen pitäisi pystyä käyttämään omaa harkintakykyään.” Harkintakyvyn puuttuessa puolueiden ja hallituksen on toimittava aktiivisesti. Onko aika vaatia kansanedustajilta yhdenmukaisia normeja, joissa itsenäisyyden ja demokratian arvot näkyvät kaikilla tasoilla – sekä kadulla että somessa?

Kirjoittaja: Samuel Gryning