Mielipidekirjoitus: Luontomme uhrataan naurettavan pienellä verolla monikansallisten suuryritysten taskuihin

Kaivostoiminta on jälleen noussut tikunnokkaan Suomessa, kun Lapin uusin kultasuoni on saanut ahneet taloushaukat hieromaan käsiään ja samalla ympäristön ystävät repimään hiuksiaan. Tämä ei ole mikään yllätys – Suomessa kaivosteollisuus saa mellastaa lähes vapaasti, kiitos maailman naurettavimpiin kuuluvan kaivosveron: 0,6 % metallimalmeille ja 0,2 % muille kaivosmineraaleille. Kyllä, luit oikein – Suomi myy kansallisomaisuutensa pilkkahintaan ja jättää jälkeensä vain tuhotun luonnon.

Toki, kaivokset luovat työpaikkoja ja taloudellista hyötyä – mutta kenelle? Suuryrityksille ja niiden osakkeenomistajille, jotka vievät voitot ulkomaille, kun paikalliset yhteisöt jäävät nuolemaan näppejään ja katselemaan saastuneita vesistöjä. Kaivostoiminta on ympäristölle kuin pommi: vesistöt myrkyttyvät, pohjavedet pilaantuvat, maaperä tuhoutuu, ja eläimet ja ihmiset kärsivät terveysongelmista. Pahimmillaan jälki on peruuttamatonta – ja kuka maksaa laskun? Ei ainakaan ne, jotka kahmivat voitot.

Raha voittaa, luonto häviää – jälleen kerran

Uudet kultalöydökset herättävät unelmia vauraudesta, mutta todellisuus on karu: kansallisomaisuutemme valuu suuryritysten taskuihin, ja suomalaiset saavat tilalle vain ympäristökatastrofin. Nykyinen kaivoslaki on surkea vitsi – se ei suojaa luontoa eikä paikallisia, vaan antaa kaivosjättien rellestää vapaasti. Vaikka lakia on näennäisesti rukattu, asiantuntijat ja aktivistit huutavat kilpaa: tämä ei riitä! Ympäristön tuhoaminen jatkuu, ja kansallinen etu jää jalkoihin.

Stakeholder-kapitalismi – suuryritysten savuverho

Globaali höpinä stakeholder-kapitalismista lupaa vastuullisuutta ja sidosryhmien huomioimista, mutta todellisuudessa se on vain keppihevonen, jolla suuryritykset jyräävät pienet toimijat tieltään. Kuka hyötyy Suomen luonnonvaroista? Ei ainakaan suomalaiset, kun kaivosveromme on näin säälittävä. Miksi emme nosta veroa tai ota kaivostoimintaa valtion haltuun? Vai onko tarkoituskin uhrata luonto, jotta ulkomaiset firmat voivat rikastua? Kuvittele tulevaisuus: lapset laskevat kultaharkkoja keinotekoisessa dystopiassa, kun puhdas luonto on vain kaukainen muisto. Haluammeko todella tätä?

Päätöksenteko on farssi – missä vastuu?

Suomi ei ole yksin tämän ongelman kanssa, mutta se ei ole mikään lohtu. Päätöksenteko on läpinäkymätöntä, ympäristölainsäädäntö löysää kuin vanha kuminauha, ja kaivosyhtiöt pääsevät kuin koira veräjästä. Tarvitsemme tiukempia lakeja, avoimuutta ja ennen kaikkea sen, että yhtiöt pakotetaan kantamaan vastuunsa aiheuttamistaan tuhoista. Nyt Suomi luovuttaa luonnonvaransa lähes ilmaiseksi ja antaa yritysten pilata ympäristön – pitkäjänteinen hyöty kansalle jää haaveeksi.

Suomella on korkean teknologian maana mahdollisuus kerätä ja jalostaa luonnonvaransa itse.

Kaivostoiminnan varjo ulottuu vuosisatojen päähän. Jos jatkamme tätä ahneuden sokaisevaa lyhytnäköisyyttä, jäljelle jää vain myrkyllinen autiomaa. Herätkää, päättäjät! Suomessa on maailman alhaisin kaivosvero, mutta hinta, jonka maksamme luonnosta, on mittaamaton. Onko tämä todella se perintö, jonka haluamme lapsillemme jättää?