Näköharhat ja suunniteltu disinformaatio Yhdysvaltain vaaleissa: median ja asiantuntijoiden rooli kyseenalaistettavana

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa olemme todistaneet poikkeuksellisen disinformaatiokampanjan. Tulokset eivät täsmää siihen kuvaan, jota mediat ja ”asiantuntijat” ennen vaaleja meille syöttivät – tiukasta ja kiihkeästä vaaliasetelmasta, jossa kilpailu oli muka ennennäkemättömän tasaista. Mutta jälkikäteen tarkasteltuna tämä osoittautui pelkäksi keinotekoiseksi kuplaksi, jonka tarkoitusperät herättävät kysymyksiä. Miten on mahdollista, että mediat ja asiantuntijat muovasivat tällaista todellisuutta, jonka perusteet näyttävät nyt hatarilta? On vaikea uskoa, että tämä olisi ollut sattumaa.

Ennen vaaleja lähtötilanne oli selkeä: Biden oli jo pitkään osoittanut merkkejä heikentyneestä kunnosta, mikä oli yhä vaikeampaa piilottaa. Julkiset esiintymiset olivat haastavia, ja Trumpin kohtaaminen väittelyssä paljasti Bidenin haavoittuvuuden karulla tavalla. Tämä tilanne johti siihen, että Kamala Harris nostettiin julkisuudessa Bidenin rinnalle ja sitten ehdokkaaksi. Tässä kohden kenen tahansa olisi pitänyt nähdä todellisuus – konservatiivisessa Yhdysvalloissa Harrisin mahdollisuudet olivat vähintäänkin rajalliset. Kuinka realistista oli kuvitella, että maa valitsisi värillisen naisen presidentiksi? Oliko tämä koko asetelma sittenkin pelkkä näytös?

Median tapa käsitellä Harrisin ehdokkuutta ja hänen suosiotaan ylitti kaikki aiemmat propagandakampanjat. Trumpin vaalitilaisuudet olivat täynnä ihmisiä, kun taas Harrisin tapahtumissa kameroiden piti tehdä töitä löytääkseen edes satoja paikallaolijoita. Silti mediat vääristivät totuutta kuvaamalla tilaisuuksia ja kirjoittamalla ”Harris-ilmiöstä” – täysin perusteettomasti. Asiantuntijat ja tutkijat säestivät tätä narratiivia yhä tiukemmasta vaaliasetelmasta, vaikka todisteita tällaiselle asetelmalle ei ollut.

Erityisen räikeä esimerkki tästä oli SDP kansanedustaja Jani Kokko, jota pidettiin vaaliasiantuntijana ja jonka levittämää disinformaatiota maan suurimmat mediat lainasivat. Kokko kuvaili vaalien asetelmaa tiukaksi aivan loppumetreille saakka, vaikka kaikki olosuhteet puhuivat muuta. Kysymys kuuluu: miten kukaan Yhdysvaltojen politiikkaan perehtynyt asiantuntija voi antaa ymmärtää tällaista, jos hänen tehtävänään on puolueettoman tiedon jakaminen? Kaikki faktat puhui sen puolesta ettei Kamala Harrisilla ole mahdollisuuksia.

Tämä valheellinen kampanja oli poikkeuksellisen suunnitelmallinen ja vastenmielinen. Ihmisille luotiin kuva tiukoista vaaleista ilman aitoa perustaa. Moni kyseenalaisti median narratiivin, mutta heidän äänensä jätettiin tarkoituksella median ulkopuolelle – median, jonka tehtävä on teoriassa toimia totuuden ja riippumattoman tiedon puolestapuhujana.

Teemu Selänne nosti myös asian esiin vaalituloksen selvittyä, tyylilleen uskollisesti hieman keljuillen, mutta aiheesta.

Tämä disinformaatiokupla nostaa tärkeän kysymyksen: miten median uskottavuus voidaan palauttaa? Median pitäisi tehdä itsetutkiskelua ja myöntää suunnitelmallinen propagandakampanja, mutta miten se voisi toteuttaa sen, kun median rakenteet näyttävät tukevan propagandaa ja vinoutunutta totuuden tulkintaa? Asiantuntijat ja mediat on saatava vastuuseen räikeästä propagandakampanjasta, se on jo demokratian kannalta tärkeä asia.

On ensiarvoisen tärkeää, että yhteiskunta tarttuu tähän ongelmaan ja selvittää, mikä taho tämän disinformaatiokampanjan takana on. Jos asia lakaistaan maton alle, annamme tukemme rikkoutuneelle mediakulttuurille ja valeuutisille, jotka eivät palvele kenenkään etua – ainoastaan vääristävät yhteiskuntaa ja uhkaavat demokratiaa.