Näkökulma: Mitä Syyriassa todella tapahtuu – ISIS elvytetään henkiin?

Onko länsimailla todella tarkoitus rahoittaa ISIS-taustaisia ryhmittymiä ja elvyttää tämä pahamaineinen terroristijärjestö uudelleen? Tämä kysymys ei ole enää pelkästään provokatiivinen, vaan se on muuttunut hälyttäväksi poliittiseksi ja moraaliseksi ongelmaksi. Viimeisimmät tiedot Syyrian tilanteesta viittaavat siihen, että länsimaat saattavat jälleen sortua lyhytnäköiseen, kyyniseen ulkopolitiikkaan, jossa lyhyen aikavälin geopoliittiset edut asetetaan ihmisoikeuksien, vakauden ja terrorismin vastaisen sodan yläpuolelle.

Vallankaappauksen toteuttaneet joukot, joiden taustat kytkeytyvät selkeästi ISIS-järjestöön, ovat saamassa merkittävää tukea länsimaiden kautta. Aseita, resursseja ja rahoitusta on suunnitelmissa kanavoida ryhmille, joiden toiminta on ideologialtaan ja menetelmiltään identtistä ISISi:n kanssa. On vaikea ymmärtää, miten länsimaiden hallitukset voivat perustella tällaisen toiminnan, kun muistamme, kuinka ISIS terrorisoi maailmaa joukkomurhilla, orjuudella ja massiivisella inhimillisellä kärsimyksellä. Onko tarkoitus todella vahvistaa näitä ryhmiä ja antaa niiden jatkaa hirmutekojaan vain siksi, että ne tällä hetkellä sattuvat taistelemaan länsimaita hyödyttäviä taisteluja?

Todellinen ongelma piilee siinä, että länsimaat näyttävät jälleen valinneen strategian, jossa ”vihollisen vihollinen” nähdään liittolaisena riippumatta siitä, millaisia rikoksia tämä liittolainen on aiemmin tehnyt. Tämä logiikka on paitsi moraalisesti kestämätön, myös strategisesti vaarallinen. Historia on toistuvasti osoittanut, että tällaiset päätökset johtavat pitkällä aikavälillä vakaviin ongelmiin. ISISi:n nousu itsessään oli seurausta länsimaiden epäonnistuneesta politiikasta Lähi-idässä, eikä ole mahdotonta, että nyt olemme todistamassa saman virheen uusintaa.

Entä median rooli tässä kaikessa? Perinteinen media on pysynyt hämmentävän hiljaisena näistä yhteyksistä. Sen sijaan, että tiedotusvälineet tutkailisivat länsimaiden kyseenalaisia toimia, ne keskittyvät geopoliittisiin narratiiveihin, jotka usein esitetään yksinkertaistettuna hyvän ja pahan taisteluna. Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa leviävät videot väkivallasta ja teloituksista. Vaikka varovaisuus väärien tietojen levittämisessä on ymmärrettävää, täydellinen hiljaisuus todistettujen faktojenkin suhteen on anteeksiantamatonta. Miksi media ei tartu näihin kysymyksiin? Onko syynä pelko länsimaiden hallitusten painostuksesta vai yksinkertaisesti haluttomuus kertoa tarinoita, jotka eivät sovi valmiiseen narratiiviin?

Jos länsimaat jatkavat tämänkaltaista politiikkaa, seuraukset voivat olla kauaskantoisia. ISISi:n raunioilta nousevat ryhmittymät voivat hyödyntää saamaansa rahoitusta ja aseita vahvistuakseen ja palauttaakseen tuhoisan ideologiansa alueelle – ja ehkä myös sen ulkopuolelle. Tämä on täsmälleen päinvastaista sille, mitä länsimaiden pitäisi tavoitella terrorismin vastaisessa taistelussaan. Samalla median epäonnistuminen tilanteen kattavassa raportoinnissa estää yleisöä ymmärtämästä todellisia syitä ja seurauksia, mikä puolestaan estää painostamasta päättäjiä vastuullisempaan politiikkaan.

Haluavatko länsimaat todella tuhota ISISi:n, vai onko tämän äärimmäisen vaarallisen järjestön elvyttäminen osa suurempaa poliittista peliä? Ilman rehellistä vastausta tähän kysymykseen sekä länsimaiden että median uskottavuus on vaakalaudalla.