Näkökulma: Riikka Purra paukuttelee henkseleitään itärajasta – mutta länsiraja ammottaa auki kuin harakanpesä

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) julisti viestipalvelu X:ssä riemukkaasti nykyisen hallituksen onnistuneen ”pelastamaan” Suomen rajalainsäädännön kautta. Hänen mukaansa edellinen punamultahallitus ei tehnyt mitään torjuakseen siirtolaisuutta käyttävää hybridivaikuttamista, mutta nyt perussuomalaisten ansiosta tilanne on saatu korjattua. Retorisesti teksti on tehokasta – mutta loogisesti siinä on ammottavia aukkoja.

Suurin niistä: miksi puhutaan rajaturvallisuudesta, kun koko länsiraja on yhä täysin auki?

Jos Suomea uhkaa vakava hybridivaikuttaminen siirtolaisvirtojen kautta, miksi hallitus keskittyy vain itärajan sulkemiseen? Venäjän rajoilta on suljettu kaikki rajanylityspaikat, mutta Tornion kautta tullaan edelleen Ruotsista rajan yli ilman estettä. Kun itärajan sulkemista perustellaan kansallisella turvallisuudella, miksei samaa logiikkaa sovelleta lännessä?

Valikoivaa rajapolitiikkaa

Purran mukaan itärajan kautta tulevat henkilöt ovat uhka Suomelle ja osa vieraan vallan vaikuttamisoperaatiota. Mutta eivätkö turvapaikanhakijat voisi saapua Suomeen länsirajan kautta, voivat ja saapuvat.

Jos vaara on aito, eikö logiikka vaatisi, että koko maa suojataan? Eikö hybridivaikuttaminen onnistu ihan yhtä hyvin lännestä, jos portti on auki? Vai onko kyse siitä, että nykyhallitus haluaa näyttää päättäväisyytensä nimenomaan Venäjän suuntaan – mutta samalla vältellä länsirajan sulkemista, koska se näyttäisi vähemmän hallitulta ja saattaisi paljastaa politiikan kaksinaismoralismin?

Näytöspolitiikkaa ilman kokonaiskuvaa

Purra julistaa, että lainsäädäntöä ”ei pidä pitää itsestäänselvyytenä”, ja ylistää perussuomalaisten osuutta uudistuksessa. Mutta mitä hyötyä on lainsäädännöstä, jos se toteutetaan vain puoliksi? Itärajan sulkeminen ei pysäytä maahanmuuttoa, jos samalla lännestä pääsee edelleen sisään vaivatta.

Tämä herättää ikävän kysymyksen: onko kyse aidosta turvallisuuspolitiikasta vai pelkästä poliittisesta imagonrakennuksesta?

Itärajan kiinni pitäminen on konkreettinen ja visuaalisesti tehokas symboli. Sillä saadaan otsikoita ja vahvistetaan kuvaa vahvasta rajasta ja päättäväisestä hallituksesta. Mutta todellinen turvallisuus vaatisi johdonmukaisuutta, ei pelkkää elettä yhdellä rajalla.

Kuka tätä peliä oikein pelaa?

Purran viestissä vihjataan, että kriitikot ovat ”Venäjän edun mukaisia”, koska he eivät kannata tiukkaa rajapolitiikkaa. Mutta entäpä se, että hallitus rakentaa politiikkansa niin, että se näyttää kovalta mutta käytännössä jättää takaportin auki? Eikö juuri se olisi altis väärinkäytöksille ja ristiriidoille, joita ulkovallat voivat hyödyntää?

Rajojen hallinta on vakava asia – mutta niin on myös politiikan johdonmukaisuus. Jos todella halutaan suojella Suomea ja torjua vaikuttamisyritykset, silloin ei riitä, että suljetaan yksi ovi ja jätetään toinen sepposen selälleen.

Riikka Purra voi juhlia rajalain läpimenoa. Mutta ellei länsirajan tilanne nouse yhtä lailla hallituksen huolenaiheeksi, tämä juhla jää hyvin kapean piirin iloksi – ja Suomen turvallisuus pelkäksi puheenparreksi.