Kun maailma palaa ja siviilit kuolevat, Yhdistyneet kansakunnat tekee sen minkä se parhaiten osaa: kokoaa hätäkokouksen ja lausuu huolensa. Sen jälkeen ei tapahdu mitään.
YK:n rooli nykypäivän maailmassa on surullinen varjo siitä, miksi se alun perin perustettiin. Sodan ja kärsimyksen estäjästä on tullut rituaalinen moraalitorvi, jonka ainoa näkyvä tehtävä on julkaista lausuntoja, jotka unohtuvat saman päivän aikana. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022, YK tuomitsi iskun. Se kokoontui kiireellisesti, vetosi kansainväliseen oikeuteen, esitti huolensa ja… mitään ei tapahtunut. Sota jatkuu jo neljättä vuotta.
Kun Israel ja Hamas ajautuivat uuteen veriseen konfliktiin vuonna 2023, YK lausui jälleen huolensa siviilien kärsimyksistä ja vaati tulitaukoa. Tulitaukoa ei tullut, mutta lausunto tuli – tietenkin. Syyriassa YK on lausunut toistuvasti vuoden 2011 jälkeen, kuinka väkivalta on tuomittavaa. Sota jatkui vuosikausia, ja edelleen osia maasta pommitetaan. Jemenissä YK on kehottanut rauhaan ja humanitääriseen apuun vuodesta 2014 – täysin tuloksetta.
Näissä konflikteissa yhteistä on se, että YK tekee juuri sen, mitä se nykyään tekee parhaiten: järjestää kokouksia ja kirjoittaa tekstejä. Käytännön vaikutus on nolla. Sanat eivät pelasta ihmishenkiä eivätkä pysäytä ohjuksia. Toimettomuuden hintaa maksavat lapset raunioissa, eivät diplomaatit New Yorkin päämajassa.
Erityisen irvokkaaksi tilanteen tekee se, että turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet voivat estää minkä tahansa päätöksen yksinkertaisella veto-oikeudellaan, vaikka kyse olisi heidän omista rikkomuksistaan. YK on siis järjestö, jossa rikollinen voi itse päättää, että häntä ei saa tutkia eikä tuomita. Missä muussa järjestelmässä tämä hyväksyttäisiin?
Eikä kyse ole vain uusista kriiseistä. YK seisoi tumput suorina myös Rwandan kansanmurhan aikaan 1994. Tiesi, että verilöyly oli tulossa. Tiesi, mitä tapahtuisi. Ja teki – ei mitään. Palestiinan kysymyksessä YK on tuominnut Israelin siirtokuntapolitiikan lukemattomia kertoja. Eikä mitään ole tapahtunut. Lausuntoja, raportteja, istuntoja – mutta konkreettista toimintaa ei ole koskaan seurannut.
YK:sta on tullut maailman kriisitilanteiden seremoniamestari. Kun joku ampuu, se laatii lausunnon. Kun joku pommittaa, se kokoontuu. Kun kansanmurha alkaa, se ilmaisee syvän huolensa. Jos kansainvälinen yhteisö haluaa todella toimia ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta, se ei voi enää piiloutua tämän tehotonta byrokratiaa edustavan järjestön taakse. YK:n uskottavuus on mennyt – eikä se ole mennyt vihollisen ohjuksilla, vaan omalla toimettomuudellaan.
Juha Korhonen
GIPHY App Key not set. Please check settings