Jälleen kerran Suomi on nostettu maailman onnellisimmaksi maaksi, tällä kertaa Oxfordin yliopiston Wellbeing Research Centerin raportissa. Mutta kuinka paljon tämä ranking kertoo todellisesta elämästä Suomessa? Tarkempi tarkastelu osoittaa, että raportin tiedot ovat puutteellisia ja jopa harhaanjohtavia.
Yksi keskeisistä väitteistä on Suomen terveydenhuollon ilmaisuus. Todellisuudessa suomalaisten terveydenhuollon kustannukset ovat jatkuvasti nousseet kansalaisille, ja erityisesti päivystysmaksut ovat monille suuri taloudellinen taakka. Kansalaiset joutuvat jonottamaan lääkäriin pitkiä aikoja tai maksamaan yksityisestä hoidosta, sillä julkinen terveydenhuolto ei pysty vastaamaan tarpeisiin riittävästi.
Lisäksi raportti antaa ruusuisen kuvan Suomen sosiaaliturvasta ja yhteiskunnallisesta vakaudesta. Samaan aikaan leipäjonot kasvavat, lapsiperheet kärsivät toimeentulovaikeuksista ja mielenterveyspalveluiden saatavuus on kriisitasolla. Työelämän epävarmuus ja hintojen nousu aiheuttavat stressiä monille suomalaisille, mutta nämä tekijät jäävät raportissa huomiotta.
Myös suomalaisen koulutuksen laatu on kyseenalaistettava. Vaikka Suomi mainitaan usein koulutuksen mallimaana, viime vuosina resurssien leikkaukset ja oppimistulosten heikkeneminen (pisa tulokset) ovat herättäneet vakavaa huolta. Opettajat kamppailevat suurten ryhmäkokojen ja kasvavien haasteiden kanssa, eikä koulujen resurssit riitä takaamaan laadukasta opetusta kaikille.
Koronapandemian aikaiset rajoitustoimet pahensivat tilannetta entisestään. Koulunkäynnin estäminen ja etäopetukseen siirtyminen loivat vakavia oppimis- ja mielenterveysongelmia erityisesti nuorten keskuudessa. Syrjäytyminen, ahdistuneisuus ja masennus ovat lisääntyneet huolestuttavalla vauhdilla, eikä kriisiin ole saatu kunnollisia ratkaisuja. Itsemurhaluvut ovat nousseet, ja erityisesti nuorten henkinen hyvinvointi on heikentynyt dramaattisesti. Onko tällainen todellisuus todella onnellisuuden mittari?
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa, jos kansalaiset joutuvat taistelemaan peruspalveluista ja taloudellisesta selviytymisestä? Onnellisuusmittauksissa olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota arkielämän todellisiin haasteisiin eikä vain tilastojen kaunisteluun. Suomen menestys tällaisissa tutkimuksissa ei saisi toimia tekosyynä olla puuttumatta todellisiin ongelmiin, jotka vaativat kipeästi ratkaisuja.
Todellisuudessa suomalaisten onnellisuusaste on romahtanut 2020 luvulla.
Päätoimittaja
Juha Korhonen
Vuodesta toiseen toistellaan tuota onnellisuusmantraa, ehkä motiivi on niin yksinkertainen että sillä pyritään ei validoimaan valittajat, ettei kukaan ei ottaisi ongelmia tosissaan ja kansan riistäminen voisi jatkua.
Tuskin tuota tutkimusta (?) on tehty suomalaisen propagandan tarpeisiin, joten sen motiivi ei rajaudu Suomeen, eikä varmaan mihinkään muuhunkaan maahan.
Tuskin mikään maa on erityisen onnellinen, joten jos Suomi arvioitaisiin onnellisimmaksi, ei se tarkoita, että ollaan niin maan onnellisia, että hymystä ei tule loppua. Eikä tuollaiseen tarvitse muutenkaan suhtautua erityisen vakavasti.
Suomi on maailman surullisin kansa. Se on oikeasti niin.
Miksi nää pölvästit Suomessa jaksaa puhua jostain kansan onnelisuudeta, vaikka leipäjonot kasvaa korttelien pituisiksi?