Viime perjantaina julkaisin blogin ”Onko SDP palaamassa rauhanpolitiikan tielle? – Entä Keskusta?”. Kirjoitukseni perustui Helsingin Sanomien uutiseen, jonka mukaan SDP:n sisälle on revennyt turvallisuuspoliittinen railo. Erimielisyyttä oli syntynyt Ottawan sopimuksesta irrottautumisesta ja itärajan poikkeuslain jatkamisesta.
Totesin blogissani, että Suomessa ei ollut lainkaan julkisuutta saanut se, että myös SDP:n saksalaisessa veljespuolueessa SPD:ssa on virinnyt sisäistä turvallisuuspoliittista keskustelua. Sillä saattoi olla vaikutusta Saksan hallituksenkin linjaan.
Saksassa joukko tunnettuja SPD:n vaikuttajia oli julkaissut manifestin, jossa esitetään keskustelujen avaamista Venäjän kanssa. Sen allekirjoittajien mielestä asevarustelu ei paranna Euroopan turvallisuustilannetta.
Manifestista oli uutisoinut mm. Berliner Zeitung.
Totesin, että Saksasta tullut uutinen synnyttää kysymyksen, voisiko SPD:n politiikan muutos vaikuttaa Suomen sosialidemokraattien linjaan. Voisiko puolueen sisäinen turvallisuuspoliittinen railo laajentua siten, että sen politiikan suunta muuttuisi?
Tämä kysymys oli noussut mieleeni siitäkin syystä, että keväällä 2022 saksalaisen veljespuolueen turvallisuuspoliittisen linjan muuttuminen johti osaltaan siihen, että myös SDP luopui rauhanpolitiikastaan ja ryhtyi kannattamaan sekä Ukrainan aseellista tukemista että kovia pakotteita Venäjää vastaan.
x x x
Tänä aamuna Verkkouutiset tiesi kertoa, että SDP:n eduskuntaryhmän viime torstain ryhmäkokouksessa oli syntynyt raju riita siitä, voisivatko jotkut ryhmän jäsenet saada erivapauden äänestää Ottawan sopimuksesta irtautumista vastaan. Päätökseksi tuli, että poikkeuslupia äänestää puolueen linjaa vastaan ei myönnetä.
SDP:n sisäisten ristiriitojen ymmärtämiseksi on syytä palauttaa mieliin, millä tavoin puolue keväällä 2022 siirtyi rauhanpolitiikasta sotapolitiikan kannattajaksi.
Viime vuosikymmeninä SDP:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ovat johtaneet Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja. Keväällä 2022 Suomessa ryhdyttiin levittämään sotapropagandaa, jossa nämä arvostetut poliitikot ja valtiolliset johtajat joutuivat suoranaisen luonnemurhan kohteeksi. Heidän kohtelunsa ylitti jopa sen, mitä olin omalta osaltani joutunut kokemaan.
Tästä kirjoitin 13.4.2022 julkaisemassani blogissa ”Informaatiosodan uhrit Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen”.
Päätöksen liittyä Ottawan sopimukseen ja luopua henkilömiinoista Suomi teki Tarja Halosen presidenttikaudella Erkki Tuomiojan toimiessa ulkoministerinä. Monille sosialidemokraateille päätöksen pyörtäminen on tästäkin syystä vaikea ratkaisu.
Mainittakoon, että aikanaan vastustin Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen. En kuitenkaan ollut silloin mukana Suomen valtiollisessa päätöksenteossa.
Nyt olisi mielestäni virhe irrottautua sopimuksesta. Aikanaan henkilömiinat korvattiin uusilla asejärjestelmillä. Niillä pärjättäisiin. Ottawan sopimusjärjestelmän rapauttaminen ei sovi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaan.
Tehtyä erehdystä ei ole mahdollista korjata tekemällä uuden virheen.
x x x
Myös rajaturvallisuuslain jatkaminen on SDP:lle hankala kysymys. Tähän liittyy myös kolmannen arvostetun sosialidemokraattisen poliitikon Kimmo Kiljusen kokema kohtalo.
Kimmo Kiljunen toimi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana viime vuoden lopulle saakka. Sitten hänen esiintymisestään vapaamuotoisessa epävirallisessa tapaamisessa synnytettiin julkinen kohu, joka johti hänen eroamiseensa valiokunnan johdosta.
Kirjoitin tästä 30.11.2024 julkaisemassani blogissa ”Sotapolitiikan uhrit Mika Niikko ja Kimmo Kiljunen”.
Kimmo Kiljusta syytettiin ja hänet tuomittiin poikkeamisesta hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta. Hän kuitenkin vain kiirehti sitä, että koeluontoisesti itäraja avattaisiin jossakin kohtaa henkilöliikenteelle. Tämä oli hallituksenkin julkilausuttu aikomus.
Mainittakoon, että äskettäin Helsingin Sanomissakin ihmeteltiin sitä, että hallituksen edustajat eivät ole pitkään aikaan enää puhuneet itärajan koeluotoisesta avaamisesta.
Pyrkimys itärajan avaamiseen henkilöliikenteelle helpottaisi niiden demareiden asemaa, jotka suhtautuvat epäillen tai kielteisesti rajalain jatkamiseen.
Omalta osaltani olen jo pitkään esittänyt itärajan henkilöliikenteen koeluontoista avaamista.
Uutta pontta sain 21.2.2025 tulleesta uutisesta, jonka mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB oli äskettäin pidättänyt rajalle pyrkineitä henkilöitä, joilla ei ollut laillista oikeutta sen ylittämiseen. Tulkitsin tämän merkiksi siitä, että Venäjä olisi ehkä valmis palaamaan vanhaan käytäntöön, jonka mukaan tämän kaltainen toiminta estettäisiin.https://www.paavovayrynen.fi/2025/02/21/taaskaan-ei-venajan-pelko-ole-viisauden-alku-yhteydet-ja-yhteistyo-on-palautettava/
Tätä tulkintaa vahvisti Venäjän suurlähettilään Pavel Kuznetsovin seuraavana päivänä julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelu.
Ehkä SDP:n sisäinen keskustelu johtaa siihen, että itärajan avaamista henkilöliikenteelle vihdoinkin kokeiltaisiin. Tämä voisi avata muutakin Suomen ja Venäjän välistä yhteydenpitoa, joka johtaisi yhteistyön asteittaiseen palautumiseen maittemme välille.
Linkki US-blogiin: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/onko-sdpn-paluu-rauhanpolitiikkaan-etenemassa/
Linkki X:ään: https://x.com/oikeavayrynen/status/1934220226637267443
Linkki facebookiin, jossa kommentointimahdollisuus (asiattomat viestit poistetaan): https://www.facebook.com/kokokansanpaavo
Parhain terveisin
Paavo Väyrynen
GIPHY App Key not set. Please check settings