Teemu Keskisarjalta raju ryöpytys korona ajan toimista – ”Kätkimme kasvot naamariin kuin niqabiin”

Teemu Keskisarjan kirjoitus Sarastus verkkojulkaisussa ”Korona-ajan häväistysten tutkiminen alkaa” esittää erittäin kriittisen näkökulman Suomen ja muiden länsimaiden koronatoimiin vuosina 2020–2022. Keskisarja maalaa kuvan historiasta, jossa joukkohysteria, tieteisuskon vääristymät ja yhteiskunnan itsepetos johtivat ennenkuulumattomiin rajoituksiin ja ihmisoikeuksien polkemiseen. Hän käyttää Tapio Puolimatkan kirjaa Ihmisyys uhattuna (2024) tukena kritiikilleen, nostaen esiin erityisesti seuraavat kohdat:

1. Itsepetoksen valta: Puolimatkan mukaan yhteiskunta uhrasi totuuden tavoittelun turvallisuuden illuusion vuoksi. Keskisarja korostaa, kuinka tämä näkyi esimerkiksi massamediassa, jossa ”oikean tiedon” nimissä tukahdutettiin vastakkaiset näkemykset ja leimattiin kriitikot salaliittoteoreetikoiksi.
2. Tieteisuskon vaarat: Tieteellisen ajattelun perusta, tietämättömyyden myöntäminen, korvattiin skientistisen ykseyden vaatimuksella. Keskisarjan mukaan tämä johti siihen, että tieteentekijöiden soraäänet vaiennettiin systemaattisesti, ja monet kriittiset asiantuntijat menettivät asemansa.
3. Rajoitusten inhimilliset kustannukset: Keskisarja maalaa synkän kuvan koronarajoitusten seurauksista. Hän viittaa Puolimatkan huomioihin siitä, kuinka lasten kehitys ja perhesuhteet kärsivät, kun taas vanhusten elämää pidennettiin vain varjoelämän verran.
4. Joukkopsykoosi ja vallan väärinkäyttö: Keskisarja yhdistää Puolimatkan tutkimuksen havaintoihin joukkohypnoosista, jossa poliitikot, kulttuurivaikuttajat ja media puhuivat yhdestä suusta, häpäisten instituutionsa ja myötäillen globaaleja valtarakenteita, kuten WHO:n linjauksia.
5. Sanavapauden ja yksilönvapauden kaventuminen: Sosiaalisen median alustat ja valtamedia, yhteistyössä teknokraattisten voimien kanssa, tukahduttivat erimielisyyden ja edesauttoivat propagandan leviämistä. Keskisarjan mukaan pandemia toimi koelaboratoriona, jossa testattiin manipuloinnin ja valvonnan keinoja.

Esimerkkinä Teemu Keskisarjan kriittisestä tyylistä toimii hänen kuvauksensa siitä, miten rajoitustoimet vaikuttivat yhteiskuntaan ja yksilöihin: ”Kätkimme kasvot naamariin kuin niqabiin. Lymysimme sulkujen takana ja kartoimme jopa rakkaimpia sukulaisia. Tykitimme suoneen leikkaamatonta sataprosenttisen priimaa rokotekamaa ja kerjäsimme lisäannoksia narkkarimaisesti.” Tämä kuvaa hänen mielestään rationaalisuuden hylkäämistä, joukkohysteriaa ja yksilönvapauden alistamista pelon logiikalle, korostaen koronatoimien inhimillisiä ja yhteiskunnallisia kustannuksia.

Keskisarja näkee koronatoimet paitsi historiallisena epäonnistumisena, myös tulevaisuuden synkkänä ennusteena. Hänen mukaansa pandemia oli vain yksi vaihe globaalissa kehityksessä, jossa sananvapautta, kriittistä ajattelua ja yksilönvapauksia uhkaa yhä voimakkaammin teknokraattinen valvontakoneisto.