THL: Terveydenhoitajat kaipaavat tukea silpomisen puheeksiottoon ja hoitoon ohjaukseen

Suomessa arvioidaan olevan noin 10 000 tyttöä ja naista, jotka ovat kokeneet sukuelinten silpomisen (FGM). Terveydenhoitajat ovat keskeisessä roolissa silpomiseen puuttumisessa, mutta aiheen puheeksi ottaminen koetaan usein vaikeaksi. Tuoreessa THL:n tutkimuksessa tarkasteltiin terveydenhoitajien kokemuksia silpomiseen liittyvistä tilanteista ja selvitettiin, mitkä tekijät edistävät tai hidastavat aiheesta keskustelua ja hoitoon ohjausta.

Epävarmuutta ja tietotarpeita aiheesta

Silpomisen puheeksi ottaminen ja hoitoon ohjaus kohtaavat monia haasteita. Yhteisen kielen puute ja tulkin käyttö hankaloittavat aiheesta keskustelua. Asiakkaat ovat usein haluttomia puhumaan aiheesta, erityisesti perheenjäsenten läsnä ollessa. Lisäksi terveydenhoitajat pelkäävät asiakkaan loukkaamista tai hänelle aiheutettavaa stressiä ja ahdistusta.

Tutkimuksen mukaan silpomisen puheeksi ottaminen koetaan luontevimmaksi äitiysneuvolan ensikäynnillä, mutta jatkotoimista ja mahdollisesta hoidontarpeesta keskusteleminen on vaikeampaa. Terveydenhoitajat eivät aina tunne toimintaohjeita tai tiedä, millaista apua on tarjolla. Työyhteisöissä kaivataan vastuuhenkilöä, joka on perehtynyt aiheeseen tai laajemmin maahanmuuttaneiden asiakkaiden tarpeisiin.

”Terveydenhoitajat pelkäävät, etteivät he osaa vastata asiakkaiden kysymyksiin ja tärkeät asiat jäävät käsittelemättä. Myös alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ja resursseissa sekä tiedon kirjaamiseen ja tiedonsiirtoon liittyvät haasteet hankaloittavat hoidon tarpeen arviointia ja hoitoon ohjausta”, sanoo THL:n erikoistutkija Vuokko Härmä.

Riittävä aika ja pitkät hoitosuhteet helpottavat

Silpomisen puheeksi ottamista voidaan tukea monilla konkreettisilla keinoilla. Asian käsittelylle on tärkeää varata riittävästi aikaa vastaanotolla. Valmiit kysymyslistat ja lauseet helpottavat puheeksi ottamista. Aihetta voidaan lähestyä kulttuurin kautta ja kehystää keskustelu etukäteen sensitiiviseksi, jolloin asiakas osaa varautua kysymyksiin. Myös kuvien käyttäminen voi helpottaa keskustelua.

”Tarvitaan lisää koulutusta ja selkeitä ohjeita, jotta terveydenhuollon ammattilaiset voivat tukea asiakkaitaan entistä paremmin myös silpomisaiheen kohdalla. Luottamuksen rakentaminen, pitkät hoitosuhteet ja toimiva monialainen yhteistyö ovat keskeisiä tekijöitä silpomiseen puuttumisessa”, sanoo THL:n erityisasiantuntija Mimmi Koukkula.

Silpominen on Suomessa laitonta

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen tarkoittaa ilman lääketieteellistä syytä tehtäviä toimenpiteitä, joissa ulkoisia sukuelimiä poistetaan tai vahingoitetaan. Silpominen voi aiheuttaa vakavia fyysisiä ja psyykkisiä terveyshaittoja, kuten kipua, verenvuotoa, tulehduksia, virtsaamisvaikeuksia, yhdyntäkipuja ja psyykkisiä traumoja.

Silpominen ja sen valmistelu ovat Suomessa rangaistavia tekoja. Suomessa on kansallinen toimintaohjelma silpomisen estämiseksi, johon kuuluu terveydenhuollon ammattilaisten koulutus ja tiedonvälitys.

THL:n tutkimus korostaa, että terveydenhoitajien tuki ja koulutus ovat avainasemassa silpomisen ehkäisyssä ja uhrien auttamisessa. Lisäresurssit ja selkeät ohjeet voivat parantaa hoitoon ohjausta ja turvata asiakkaiden hyvinvoinnin.