Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuore selvitys on nostanut esiin vakavia ongelmia lähisuhde- ja seksuaaliväkivallan ehkäisyssä Suomessa. Vaikka tukipalveluja on olemassa, niiden määrä ja laatu eivät vastaa tarpeeseen. Pitkäaikainen psykososiaalinen tuki, joka olisi olennaista väkivaltaisen käyttäytymisen muuttamiseksi, on lähes olematonta. Tämä paljastaa syvän aukon suomalaisessa väkivallan ehkäisyjärjestelmässä.
Suomessa toimii 41 rikosseuraamusjärjestelmän ulkopuolista tukipalvelua lähisuhdeväkivallan tekijöille, mutta vain kahdeksan niistä on erikoistunut nimenomaan tekijöiden auttamiseen. Seksuaaliväkivallan tekijöille suunnattuja palveluja on vain neljä, joista vain kolme keskittyy tekijätyöhön. Näiden lukujen valossa on vaikea uskoa, että väkivallan ehkäisyyn suhtaudutaan yhteiskunnassa riittävällä vakavuudella.
Valtaosa palveluista on STEA:n rahoittamia, ja niistä vastaa kolmannen sektorin järjestöt. Hyvinvointialueiden tarjoama tuki väkivallan tekijöille on sen sijaan häviävän pientä. ”Sillä, mihin resursseja ja rahoitusta kohdennetaan, on merkitystä”, muistuttaa THL:n erikoistutkija Salla Kaikkonen. Onkin aiheellista kysyä, miksi valtionhallinto näyttää ulkoistaneen näin kriittisen tehtävän järjestöille ilman riittävää pitkäjänteistä rahoitusta.
THL:n selvitys nosti esiin myös hyvinvointialueiden sote-ammattilaisten puutteellisen toiminnan väkivallan ehkäisyssä. Kyselyssä yli 3 400 ammattilaisesta kaksi kolmasosaa oli kohdannut työssään väkivallan tekijän, mutta vain alle puolet oli ohjannut asiakkaan palveluihin. Tämä herättää vakavan kysymyksen: Miksi näin moni ammattilainen jättää hyödyntämättä tarjolla olevia resursseja?
Ammattilaisten toimimattomuutta voidaan osittain selittää koulutuksen ja ohjeistuksen puutteella. Hyvinvointialueiden vastuu väkivallan ehkäisyssä on kuitenkin kiistaton, ja nykyinen hajanaisuus heikentää väkivallan uhrien ja tekijöiden mahdollisuuksia saada tukea.
Yksi selvityksen pysäyttävimmistä havainnoista liittyy lähisuhdesurmiin, joita tapahtuu Suomessa vuosittain useita. Näiden tragedioiden taustoja ei kuitenkaan tutkita systemaattisesti, kuten esimerkiksi suuronnettomuuksissa tehdään. Tämä tutkimuksen puute estää tehokkaiden ehkäisytoimien kehittämisen ja jättää riskitekijät pimentoon.
THL:n mukaan kansalliset toimenpiteet ja yhtenäiset käytännöt ovat välttämättömiä väkivallan ehkäisyn tehostamiseksi. Ilman niitä uhrit, lapset ja jopa itse väkivallan tekijät jäävät järjestelmän ulkopuolelle, ilman riittävää apua.
THL:n selvitys piirtää synkän kuvan suomalaisesta väkivallan ehkäisytyöstä. Resurssien ja pitkäaikaisen tuen puute, koulutuksen vajavuus ja hyvinvointialueiden epämääräinen rooli ovat merkittäviä esteitä väkivallan vähentämisessä.
On selvää, että poliittisten päättäjien on otettava vastuu tilanteen parantamisesta. Väkivallan ehkäisy ei voi olla järjestöjen varassa eikä hyvinvointialueiden vastuuta voi jättää määrittelemättömäksi. Nyt tarvitaan konkreettisia ja pitkäjänteisiä toimia, jotka asettavat väkivallan uhrien ja tekijöiden avun saannin kansalliseen keskiöön.
GIPHY App Key not set. Please check settings