Todisteita siitä, että lapsuuden rokotukset aiheuttavat autismia ja älyllisiä ongelmia

Nina Bjelogrlic, eläkkeellä oleva ylilääkäri Tampereen yliopistollisesta sairaalasta, on julkaissut International Journal of Vaccine Theory:ssä artikkelin, jossa tarkastellaan rokotteiden mahdollisia yhteyksiä autismiin ja muihin neurokehityshäiriöihin. Alla pyritään esitettämään artikkelin pääkohdat tiivistetysti ja neutraalisti.

Johdanto

Lapsuusiän rokotteiden ja neurokehityshäiriöiden, kuten autismin, välinen yhteys on noussut jälleen esiin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja hänen uuden terveysministerinsä Robert F. Kennedy Jr.:n toimesta. Tämä artikkeli haastaa Yhdysvaltain tautikeskuksen (CDC) väitteen, jonka mukaan ”rokotteet eivät aiheuta autismia”. Siinä tarkastellaan prekliinisiä ja kliinisiä tutkimuksia sekä geneettisiä alttiuksia myrkyllisille aineille, jotka on yhdistetty älyllisiin kehityshäiriöihin. Ylilääkäri Nina Bjelogrlic väittää kliinisen kokemuksensa ja tieteellisen kirjallisuuden perusteella, että rokotteiden ja autismin välinen yhteys on yhä vaikeampi kiistää. esitetään jopa että yhteys täyttää Sir Bradford Hillin kriteerit, joita käytetään syy-seuraussuhteen arviointiin. CDC:n mukaan autismin esiintyvyys on noussut 1:150:stä vuonna 2000, 1:36:een vuoteen 2020 mennessä.

Bjelogrlic kirjoittaa:

Uusien lääkkeiden riskinarviointi alkaa yleensä eläin- ja in vitro- tutkimuksista. Eläinmalleista saatuja tuloksia on vaikea soveltaa suoraan ihmisiin, mutta ne auttavat ennakoimaan mahdollisia haittoja. Kuitenkin lapsuusiän rokotteiden turvallisuustiedot perustuvat pääosin markkinoille tulon jälkeiseen seurantaan ja kliinisiin tutkimuksiin ihmisillä, ei eläinmalleihin tai rokoteaineiden laboratorioanalyyseihin. Esimerkiksi monivalentin DTaP-IPV+Hib-rokotteen turvallisuutta on testattu vaiheen I kliinisissä kokeissa eteläkorealaisilla lapsilla ja intialaisilla aikuisilla. Tuotetiedoissa väitetään, että prekliiniset tiedot eivät osoita erityisiä vaaroja ihmisille, mutta tämä perustuu oletuksiin eikä kattaviin kokeisiin.

Artikkelissa kyseenalaistetaan myös väite, että rokotteet pelastavat ”miljoonia ihmishenkiä vuosittain”. Historialliset ja nykyiset tutkimukset viittaavat siihen, että rokotteilla voi olla yhteys kehityshäiriöihin, mikä eroaa valtavirran lääketieteellisestä opetuksesta ja mediassa esitetyistä näkemyksistä.

Oppitunteja tupakkateollisuudesta

Tupakkateollisuudesta on opittu tärkeä läksy. Yhteys tupakoinnin, keuhkosyövän ja lukuisten muiden sairauksien välillä oli ilmeinen epidemiologisten tutkimusten perusteella jo kauan ennen kuin viranomaiset ottivat sen vakavasti. Tupakkateollisuuden pitkäaikainen kiistäminen ja epäselvyyden luominen tupakoinnin ja sairastumisen syy-yhteydestä on opettavainen tapaus. Erilaiset eturyhmät puolustivat tupakointia vuosikymmenten ajan, ennen kuin viranomaiset lopulta vahvistivat tupakan – erityisesti savukkeiden – käytön aiheuttavan lukuisia sairauksia, mukaan lukien keuhkosyöpä, ruoansulatuskanavan sairaudet ja niin edelleen.

Rokotevalmistajien oikeudellinen suoja

Yhdysvalloissa rokotevalmistajat saivat oikeudellisen suojan yksityishenkilöiden kanteilta vuonna 1986 National Childhood Vaccine Injury Act (NCVIA) -lain myötä. Vuonna 2020 voimaan tullut PREP Act (Public Readiness and Emergency Preparedness Act) on laajentanut tätä suojaa entisestään. Laki antaa immuniteetin vastuuvaatimuksilta, paitsi tahallisesta väärinkäytöstä johtuvissa tapauksissa, kattaen rokotteiden kehittäjät, valmistajat ja jakelijat. Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka hyvin rokotteiden turvallisuutta voidaan valvoa, kun oikeudellinen vastuu on minimoitu.

Autismitapausten kasvu ja Bradford Hillin kriteerit

CDC:n mukaan autismidiagnoosit ovat lisääntyneet merkittävästi: vuonna 2000 esiintyvyys oli 1:150 ja vuonna 2020 jo 1:36. Artikkelissa väitetään, että tämä kasvu ei selity pelkästään paremmalla diagnosoinnilla, sillä vakavat autismitapaukset – joihin liittyy esimerkiksi puhumattomuutta tai stereotyyppisiä liikkeitä – ovat vaikeita olla huomaamatta. Kirjoittaja pitää rokotteita yhtenä mahdollisena syynä ja viittaa Sir Bradford Hillin kriteereihin, jotka arvioivat syy-yhteyttä. Näihin kuuluvat ajallinen yhteys, vaikutuksen voimakkuus, tapausten johdonmukaisuus, muiden syiden poissulkeminen, annosriippuvuus ja teoreettinen selitys. Artikkelissa mainitaan myös tutkimus, jonka mukaan rokottamattomilla lapsilla ei havaittu autismia, mikä tukee väitettä syy-yhteydestä.

Turvallisuus- ja tehokkuustutkimusten haasteet

Kliinisissä rokotetutkimuksissa lumekontrolleja käytetään harvoin. Vertailuryhmille annetaan usein toinen rokote, mikä vaikeuttaa haittavaikutusten yleisen tason arviointia. Tällaiset tutkimukset voivat osoittaa vain, onko yksi rokote toista haitallisempi, eivätkä ne kerro rokotteiden kokonaisturvallisuudesta. Kirjoittaja kyseenalaistaa, ovatko nykyiset turvallisuustiedot riittäviä, kun ne perustuvat pääosin markkinoille tulon jälkeiseen seurantaan ja rajallisiin kliinisiin kokeisiin.

Pohdinta

Artikkeli nostaa esiin huolen lapsuusiän rokotteiden mahdollisista yhteyksistä autismiin ja muihin kehityshäiriöihin. Se haastaa CDC:n kannan ja esittää, että tieteellinen näyttö – yhdistettynä kliiniseen kokemukseen – viittaa rokotteiden osuuteen häiriöiden lisääntymisessä. Toisaalta viralliset terveysviranomaiset ja monet tutkijat pitävät rokotteita turvallisina ja korostavat niiden merkitystä tautien ehkäisyssä. Autismitapausten nopea kasvu ja rokotteiden turvallisuustietojen luotettavuus ovat kuitenkin kysymyksiä, jotka vaativat lisätutkimusta. Vanhempien, päättäjien ja tutkijoiden on punnittava saatavilla olevaa tietoa huolellisesti.

Bjelogrlictin englanninkielinen artikkeli kokonaisuudessaan osoitteessa. https://t.co/I3EwKEypYI