Keittiöpsykologi: Sekalaista settiä sodasta, rauhasta, totuudesta ja vähän seksistäkin!

Somessa kiehuu ja kuohuu. Kaikessa mennään sen pahimman kautta.
Toki viime päivien tapahtumat eivät ole olleet kovin hyviä mutta jotenkin tuntuu että kaikessa nähdään vain pelkkää. mustaa. Ajatuksilla on uskomaton voima.
Jos ajattelee negatiivisesti niin hyvin äkkiä ”sitä saa mitä tilaa”

En luota enää mihinkään mitä kerrotaan.
Minulle sanoi taas eräs ihminen että kaikki menee ”käsikirjoituksen mukaan”
Mikä ihmeen käsikirjoitus”!
Mistä se on peräisin?
Kuka sen on laatinut?
Kukaan ei pysty varmuudella noihin kysymyksiin vastaamaan.
Varmaan suunnitelmia on mutta toteutuuko ne – sitä ei kukaan voi varmuudella sanoa.
Ei tulevaisuus ole ihmisen käsissä vaikka kuinka näin halutaan uskoa.
Tulevaisuus on meiltä tarkoituksella salattu. Se on korkeimman kädessä.
Se että ihminen uskoo johonkin ihmisen tekemään suunnitelmaan on merkki luovuttamisesta. Sitä ei saa koskaan tehdä.
Pahuus odottaa juuri sitä että annamme periksi. Silloin se todella saa vallan ihmisten ylitse. Näin ei saa päästää tapahtumaan.

Mutt joo kaikkialla kiehuu.
Idästä länteen on konfliktia vähän joka lähtöön. Uhkaillaan jopa ohjuksilla.
Jotkut ovat vielä ihan innoissaan tästä ”uudesta mahdollisuudesta”
Vihdoinkin saadaan aikaan kunnon rähinä.
Aivan käsittämättömän sairas asenne.
Päässä liikkuu vain yksi ajatus.
Hei me soditaan kohta!

Mutta onko kaikki sittenkään sitä miltä näyttää vai halutaanko meidän uskovan että nyt on sitten sen napin painalluksen paikka. Kohta paukkuu!
Vai onko tämä kaikki pelkkää poliittista teatteria jolla saadaan musta valkoiseksi.
Isojen poikien perunateatteria.

Kun tiedetään että on tulossa isoja muutoksia niin onko tämä tilanne viime hetken epätoivoinen yritys saada muutoksia haluavat pysäytettyä heti alkumetreillä. Tuntuu jopa siltä että ydinsotakin on toisille ihan okei?
Eivätkö sotaa haluavat ymmärrä mitä se merkitsee ihmiskunnalle jos näin pitkälle mennään. Toki paksulla lompakolla pääsee suojaan mutta onko se sitten elämisen arvoista – herroillekaan ja heidän perheilleen. Kannattaisi miettiä.

Mutta mikä on sitten se oikea totuus noin pitkässä juoksussa? Ihminen kun on taipuvainen uskomaan mitä hänen halutaan uskovan. Nielemmekö kaiken vain kun meille sanotaan ”kyllä tämä on totta”
Osaako pelokas ihminen enää kyseenalaistaa mitään.

Jos uskomme sotaan – saamme sotaa.
Heikkoa ihmistä on kovin helppo ohjailla. Siinä on nykypäivän tiedonkululla merkittävä osuus. Nykypäivän tiedonvälitys kun on vähän erilaista kuin oli joskus aiemmin kuten nykypäivän sodankäyntikin. Siinä on suuri osa informaatiosotaa jolla saadaan aikaan pelkoa joka taas asettaa ihmisen
”taistele tai pakene” moodiin.
Kun vielä sosiaalinen media tuo kuvioihin omat hiekkalaatikkonsa jossa aikuiset ihmiset sitten pelaavat pelejään syntyy valheellinen todellisuus josta ei pääse irti vaikka jossain syvällä sisimmässä onkin tunne että kaikki ei täsmää.
Valheen hämähäkinseitti on saanut otteeseensa pelokkaan ja ahdistuneen ihmispoloisen.

Lisäys lisäys…

Nyt on noussut framille uusi kuuma peruna. Lasten kouluopetus.
Äidinkielen tunnille lanseerattiin jo vähän aiemmin ilmestynyt kirja koulujen seksuaalikasvatuksesta.
Järkyttävää luettavaa näin vähän aiemmin kouluni käyneenä. Minusta vähän epäsopivaa lapsille ja nuorille vaikka he toki netistä nykyään löytääkin kaiken elleivät vanhemmat ole tarkkana.
Mutta kirjan opetukset.
En kehtaa tänne edes laittaa oikeilla nimillä mitä kirjassa opetetaan.
Jotkut vielä puolustelee että pitäähän seksuaaliasioita opettaa.
Minusta kyllä mutta – ei näin kuin kirjassa.
Edelleenkään en kehtaa edes puhua nimillä mitä siinä kirjassa kerrotaan.
Miten saisimme pidettyä edes lapset pidettyä turvassa aikuisten kotkotuksilta.
Hyvä on valistaa ja neuvoa mutta tuo pornahtava tyyli on sanonko…
Ei enpä kehtaa sanoa.
Minusta ihminen oppii seksiin liittyvät asiat käytännön kautta kun löytää kumppanin. Ei siihen kirjoja tarvita.
Luonto ohjaa ”tikanpojan puuhun” kun tyttö ja poika kiinnostuu toisistaan niin asiat menee kuten ovat menneet aikojen alusta niin että annetaan lapsille kasvurauha. Jookos.

Sitten taas asiaan.
Eli somen omituisuuksiin.
Hiekkalaatikoitakin on montaa sorttia.
Sinitaivas kutsuu yhden totuuden kulkijoita. Siellä ei tarvitse kenenkään pahoittaa mieltään kun kukaan ei ole kriittinen vaan kaikki suloisesti samaa mieltä ilman tylyn totuuden soraääniä.
Mutta onko kuitenkaan loppupeleissä se kivapuhekaan niin kivaa.
Hajuton, mauton, väritön
Sitä on kiva puhe.

Miten erottaa totuus ja valhe.
Osaammeko enää erottaa ne toisistaan?
Osaamme kyllä – jos toimimme sydämellä emmekä anna valtaa epätoivolle.
Pitkälti näin minä ajattelen tästä elämän sekametelisopasta joka ympärillämme kiehuu kuin vanhan noidan kattila.
Jos toimimme sisulla ja sydämellä.
Pahan mahti ei voi voittaa.

Ehkä voisin riisua pois nämä ruusunpunaiset silmälasit.
En kuitenkaan tee sitä. Vaikka elämä lyö joskus avokämmenellä korville niin se antaa välillä myös lämpimän halauksen.
Sitä odotellessa.
Asiat eivät ole kaikilla hyvin. Paljon on turhaa kärsimystä ja surua – vihaakin.
Mutta elämä on silti arvokas lahja.
Uskotaan hyvyyteen vaikka se ei aina olekaan helppoa. Mutta eteenpäin.

• sisulla ja sydämellä –

Muistakaa suojella lapsia. He ovat tulevaisuus. Annetaan heille turvallinen lapsuus ja terveet eväät aikuisuuteen.!