Keittiöpsykologi: Onko nykyinen maailmantilanne ”isojen poikien baaritappelu”

Vähän mietteitäni tästä nykyisestä Euroopan ja maailman tilanteesta.
Kun katsoin Valkoisen Talon haastattelun niin tuli mieleen entisaikojen baaritappelu. Ensin kaksi selvittää välejään nyrkein. Sitten siihen liittyy koko porukka. Jokainen valitsee puolensa ja syntyy joukkotappelu jossa kukaan ei enää lopulta tiedä minkä vuoksi tapellaan ja mukaan liittyy myös sellaisia joille asia ei edes kuulu. Tappelevat vain kun muutkin. Tilanne vie mukanaan ja adrenaliini virtaa. Ei väliä vaikka riitapukarit ovat vieraita niin silti mennään mukaan. Tappelu jatkuu kunnes joku soittaa poliisit paikalle ja tappelijat viedään putkaan pahnoille rauhoittumaan. Sitten puidaan oikeudessa kuka se syyllinen oikeastaan oli alunperin ja mistä tappelu sai alkunsa.

Tässä haastattelussa oli vähän ”poliisit kutsuttu paikalle” tilanne. Sekä baaritappelun toinen osapuoli joka ei vieläkään halua että tappelu loppuu ja riitapukarit lyövät kättä päälle. Vaikka on häviöllä niin riitaa jatketaan
Tämä vähän tyylitelty kantani asioihin.

Tosin nyt on kyse vähän isommista kuvioista. Isojen poikien hiekkalaatikko jossa ei sitten tapellakaan paljain nyrkein vaan vähän järeämmillä aseilla.
Sekä osapuolina on valtiot.
Mutta tässä on periaatteessa kuitenkin kysymys eräänlaisesta ”baaritappelusta”

Minä näen tämän vielä siten että jos jotain osaa ihmisistä kohdellaan väärin ja heitä puolustamaan asettuu ulkopuoliset voimat niin siitä tullaan nykyiseen tilanteeseen. Kaikki huutavat suureen ääneen kuolemaa viholliselle. Petturi onkin se joka haluaa riitakumppaneiden sopivan riitansa.
Ei aseilla vaan neuvottelemalla.

Mutta kuka se vihollinen noin oikeasti on?
Sitä olen tässä jo pitemmän aikaa pohtinut. Nyt tämä kahden presidentin riitaan päätynyt haastattelu osoitti että kuten siellä baarissakin olisi parempi antaa kahden alkuperäisen riitapukarin selvittää välinsä kahdestaan eikä tunkea siihen mukaan asettuen jommankumman puolelle. Tässä on sama tilanne.
Tämä nykyinen ”baaritappelu” on vain vähän vakavampaa kun se koskettaa koko maailmaa. Kahden valtion välienselvittely voi johtaa koko ihmiskunnan tuhoon näin hypoteettisesti katsottuna.
Tässä lähdettiin sata lasissa liikkeelle kun olisi pitänyt vähän himmata.
Ottaa se järki käteen.
Koskaan ei maailmassa ole aseilla rauhaa saatu. Tarkoitan pysyvää sellaista.
Nyt aseistamalla vain toista osapuolta on tilanne vähän kuin tässä tappelussa jos joku heittää puukon häviöllä olevalle ja tappelu saakin äkkiä ikäviä piirteitä.

Tässä on vuosia laitettu rahaa sille alta vastaavalle ilman varsinaista tulosta kumpaakaan suuntaan. Vain lahjoittajien oma talous on kärsinyt. Moni valtio seisoo kuilun partaalla mutta on silti valmis ”heittämään puukon toiselle osapuolelle”
Se että vertaan tätä tilannetta baaritappeluun on tulos siitä mitä on alunperin tapahtunut ja missä nyt ollaan.
Siinä baaritappelussakin riita juontaa usein taustoista. Vanhat kaunat nousee pintaan kun vähän nautitaan liemiä. Tässä valtioiden välisessä juovuttavaa on raha ja valta. Kuka määrää sen ”kaapin paikan”
Kuka on suurin ja kaunein. Kenelle kuuluu valta toisen yli vai kuuluuko oikeastaan kenellekään?

Ihminen ei vain jostain syystä osaa elää rauhassa vaan pitää aina puuttua muiden asioihin. Eikä se suju ongelmitta kuten ollaan tässä huomattu kun historiaa katsotaan. Vallanhimo ei koskaan ole luonut mitään positiivista.

Katsotaan mihin tilanne nyt sitten lähtee kehittymään. Löytävätkö ”isot pojat” yhteisen sävelen ja aseet vaikenevat.

Nyt on jo aivan liikaa turhia uhreja.
Kautta linjan koska en aseta kummankaan osapuolen menetyksiä vähäarvoisemmaksi. Turhaa kuolemaa ja omaisten kärsimyksiä on molemmilla puolilla. On epäinhimillistä toivoa jonkun kuolemaa saatikka iloita siitä. Se ”vihollinenkin” on jonkun lapsi. Jossain äiti itkee poikaansa tai vaimo miestään joka ei palannutkaan enää kotiin.

Ihmiskunnan ainoa toivo on löytää rauha. Niin sisäinen kuin ulkoinen.
Tätä ainakin minä toivon sydämestäni koska ihmiskunta kehittyy rauhan ei sodan kautta. ”Takokaamme miekat auroiksi”

Nostan vielä esiin kaksi vanhaa laulua koska musiikki on minulle tärkeää.
’palkkasoturi ja jäähyväiset aseille’
Niiden sanoma on ajaton.

Tässä tällä kertaa vähän mietteitä matkasta jota elämäksi kutsutaan.