59-vuotta sitten Yhdysvallat pudotti Espanjaan 4 ydinpommia, ihmiset pelkäsivät maailmanloppua

Vuonna 1966 syrjäinen espanjalainen Palomaresin kylä havaitsi, että ”ydinaika oli pudonnut heidän päälleen kirkkaalta siniseltä taivaalta”

Vuonna 1966 maailma seurasi henkeään pidätellen, kun yksi kylmän sodan vaarallisimmista onnettomuuksista tapahtui Espanjan ilmatilassa. 17. tammikuuta 1966 Yhdysvaltain ilmavoimien B-52-pommikone törmäsi ilmatankkauskoneeseen Palomaresin kylän yläpuolella Espanjan kaakkoisrannikolla. Tämä traaginen tapahtuma johti neljän ydinpommin putoamiseen, ja sen seuraukset tuntuvat alueella vielä tänäkin päivänä.

Kyseessä oli rutiininomainen ilmatankkausoperaatio osana Yhdysvaltain strategiaa pitää ydinaseilla varustettuja koneita ilmassa Neuvostoliiton uhan torjumiseksi. B-52-kone, joka kantoi neljää vetypommia, oli matkalla kohti Turkkia, kun se yritti tankata polttoainetta KC-135-ilmatankkerista. Tankkausputki kuitenkin osui pommikoneeseen, mikä aiheutti räjähdyksen. Molemmat koneet tuhoutuivat, ja seitsemän miehistön jäsentä kymmenestä menehtyi.

Neljästä ydinpommista kaksi putosi Palomaresin kylän lähelle, yksi mereen ja yksi löydettiin myöhemmin ehjänä maastosta. Kahden pommin räjähteet laukesivat osittain maahan osuessaan, mutta ydinfissio ei onneksi käynnistynyt. Silti räjähdykset levittivät plutoniumia laajalle alueelle, saastuttaen maaperää ja aiheuttaen vakavan ympäristöuhan.

Yhdysvallat ja Espanja, tuolloinen Francisco Francon diktatuurin hallitsema maa, joutuivat nopeasti reagoimaan kriisiin. Amerikkalaiset lähettivät satoja sotilaita ja asiantuntijoita Palomaresiin keräämään saastunutta maata ja etsimään kadonnutta pommia merestä. Operaatio oli massiivinen: yli 33 laivaa ja tuhansia sukeltajia osallistui mereen pudonneen pommin etsintään, joka lopulta löydettiin 80 päivän kuluttua 869 metrin syvyydestä.

Vaikka suurin osa plutoniumista kerättiin, osa saasteesta jäi alueelle. Espanjalaiset viljelijät ja paikalliset asukkaat joutuivat elämään saastuneen maan keskellä, ja monet kokivat, että heitä ei informoitu riittävästi riskeistä. Yhdysvallat kuljetti tonnikaupalla saastunutta maata pois, mutta jäljelle jäänyt radioaktiivisuus on aiheuttanut kiistoja vuosikymmenten ajan.

Palomaresin onnettomuus on jäänyt historiaan esimerkkinä ydinaseiden käsittelyn riskeistä. Vaikka täysimittainen ydinkatastrofi vältettiin, tapaus paljasti, kuinka haavoittuvaisia suurvaltojen turvajärjestelmät voivat olla. Nykyään alueella tehdään yhä seurantatutkimuksia, ja Espanjan hallitus on vaatinut Yhdysvaltoja ottamaan vastuun lopullisesta puhdistuksesta. Vuonna 2015 maat sopivat, että saastunut maa siirretään lopulta pois, mutta prosessi etenee hitaasti.

Paikalliset asukkaat kantavat yhä huolta terveydestään. Vaikka laajamittaisia sairastumisia ei ole yksiselitteisesti yhdistetty onnettomuuteen, plutoniumin pitkäaikaiset vaikutukset herättävät kysymyksiä. Palomaresin tapaus muistuttaa myös siitä, kuinka kylmän sodan jännitteet ulottuivat kaukana sotanäyttämöistä sijaitseviin kyliin ja kaupunkeihin.

Palomaresin onnettomuus vuonna 1966 oli varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun teknologia ja inhimilliset virheet kohtaavat. Se oli myös hetki, jolloin Espanja, silloinen eristäytynyt diktatuuri, joutui keskelle kansainvälistä kriisiä. Tapahtuma ei unohdu helposti – ei vain siksi, että se oli yksi vakavimmista ydinaseonnettomuuksista, vaan myös siksi, että sen jäljet näkyvät yhä Espanjan maaperässä ja ihmisten mielissä.

Artikkeli perustuu BBC:n kulttuuriosiossa 4. huhtikuuta 2025 julkaistuun kirjoitukseen, joka käsittelee Palomaresin onnettomuutta ja sen pitkäaikaisia vaikutuksia.