Työelämä murroksessa.
Ajankäytön ja työmoraalin haasteet
Aikataulujen ristiriita velvollisuus vai vapaus?
Työelämän aikataulut herättävät kiivasta keskustelua. Jotkut pitävät kiinni sovituista kellonajoista, koska työpaikan toiminta – esimerkiksi ovien avaaminen tiettyyn aikaan – vaikuttaa koko työyhteisöön. Poissaolo voi haitata muita, mutta silti osa haluaisi tulla töihin vain silloin, kun itseä huvittaa. Tämä herättää kysymyksen: onko kiinteitä aikatauluja noudattava ihminen jotenkin ”huonompi” kuin joustavasti toimiva? Entä mikä on oikea työmoraali?
Perinteisesti työnteko on ollut velvollisuus, jossa sovituista asioista pidetään kiinni. Nykyään kuitenkin korostetaan yksilön vapautta, ja työntekoa halutaan tehdä omien fiilisten mukaan. Tämä asenne voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia ammateissa, joissa läsnäolo on välttämätöntä. Esimerkiksi koronapandemian aikana etätyö yleistyi ja monet tottuivat työskentelemään kotoa käsin omassa rytmissään. Kun työpaikoille piti palata, osa vastusti paluuta kiinteisiin aikatauluihin.
Etätyön hyödyt ja haasteet
Etätyö tarjoaa vapautta ja joustavuutta, mutta sillä on myös varjopuolensa. Kotona työskennellessä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat helposti, eikä niiden erottaminen aina onnistu. Toiset taas saavat energiaa työpaikan vilkkaasta ilmapiiristä, metelistä ja yhteisöllisyydestä, joka on monille ”työn suola” mutta se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Silti monet pitävät omaa tapaansa parhaana eivätkä aina ymmärrä toisten näkökulmia.
Työn arvostus on myös muuttunut vuosikymmenten aikana. Ennen työntekoa pidettiin positiivisena velvollisuutena, mutta nykyään sitä saatetaan pitää pakkopullana tai jopa ”orjuuttamisena”. Jotkut rakastavat työtään, vaikka palkka olisi huono, kun taas toiset vihaavat hyvin palkattua työtään. On myös niitä, jotka jäävät työpaikalle ylitöihin ilman korvausta ja toisia, jotka haluaisivat lyhyempiä työpäiviä tai aikaisempaa eläkkeelle siirtymistä. Jotkut taas jatkavat työntekoa eläkeiän jälkeen pelkästä rakkaudesta työhön – mutta tätä ei aina arvosteta.
Erityisesti maataloustyötä pidetään arvossa sen konkreettisen merkityksen vuoksi, mutta esimerkiksi tehdastyötä, kuten liukuhihnatyötä saatetaan väheksyä. Tämä on ristiriitaista, sillä kaikki työ on yhteiskunnan kannalta tärkeää. Teknologian kehitys ja kaupungistuminen ovat muuttaneet työelämää ja monet perinteiset ammatit ovat kadonneet. Samalla työpaikkojen väheneminen on jättänyt ihmisiä työttömiksi, mikä voi laskea motivaatiota.
Työn kautta oppiminen unohdettu.
Ennen työelämässä oli tavallista aloittaa vaatimattomista tehtävistä, kuten juoksupoikana tai lähettinä. Työn ohessa opittiin uusia taitoja, ja ahkeruudella saattoi edetä vaikka yrityksen johtajaksi. Nykyään painotetaan koulutusta ja ilman oikeaa tutkintoa on vaikea päästä töihin. Työn kautta oppimista ei aina arvosteta, vaikka moni voisi kehittyä osaajaksi käytännön kokemuksen kautta. Tämä on harmillista, sillä työelämän monimuotoisuus kärsii, kun pelkät paperit määrittävät mahdollisuuksia.
Lopuksi: Onko työ enää arvokasta?
Työelämä on muuttunut valtavasti, eikä kaikki työ ole enää yhtä arvostettua kuin ennen. Teknologia ja muuttuneet asenteet ovat tuoneet mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Jotkut haluavat vain ”lorvailla” ja vältellä työntekoa, mutta samalla on niitä, jotka pitävät työtä elämänsä keskiössä. Kysymys kuuluu: miten voisimme löytää tasapainon yksilön vapauden ja yhteisen vastuun välille? Ja ennen kaikkea, miten voisimme jälleen oppia arvostamaan kaikkea työtä – oli se sitten maataloutta, tehdastyötä tai jotain muuta?
Marjaana Virtanen
GIPHY App Key not set. Please check settings