Tämä kirjoitus sai innoituksen siitä kun luin jokin aika sitten artikkelin jossa perhe eristäytyi kotiinsa kun korona alkoi levitä. He eivät noin neljään vuoteen poistuneet kotoaan. Lapset eivät päässeet kouluun eivätkä saaneet tavata muita lapsia. Järkyttävää ja niin surullista. Lapsilta vietiin elämä.
Olen joskus aiemminkin pohtinut näitä mutta nykypäivää kun seuraa niin vielä enemmän on pelkoa.
Asiat voi muuttua mutta pelko ei katoa. Valitettavasti se kulkee usein vielä käsi kädessä vihan kanssa. Ihminen turvautuu vihaan kun pelko ottaa vallan.
Mietinkin mistä tällainen alkukantainen pelko syntyy.
Ennen pelko oli yksi selviytymiskeino kun elämä oli taistelua alkeellisissa olosuhteissa.
Nyt elämme aikaa jossa pitäisi olla turvallista mutta onko näin?
Uutisia kun lukee ja ihmisten kanssa keskustelee niin aina joku sanoo pelkäävänsä jotain.
Pelätään sotaa, työttömyyttä, sairastumista. Jopa ikääntyminen pelottaa niin luonnollinen asia kuin se onkin. Ihminen syntyy ja kuolee mutta nykyään siitäkin on tehty tabu eikä siitä haluta puhua.
Pelätään kaikkia ja kaikkea.
Miten sitten minun ja perheeni käy ”jos tänne nyt kuitenkin hyökätään” Minne pääsen suojaan, onko ruokaa. Joudunko jättämään kotini.
Uskaltaako enää lähteä edes yksin ulos kävelemään koska päivittäin lehdissä on uutisia miten joku raiskataan tai pahoinpidellään.
Voiko kadulla kävellä ilman pelkoa että joku alkaa ammuskella ja joutuu maalitauluksi.
Pelko siitä miten puolustan itseäni jos kimppuuni käydään.
Toisaalta uskaltaako mennä puolustamaan toista ihmistä joka on ahdingossa. Siinäkin on pelko joutua itse uhriksi. Tai jopa itse leivättömän pöydän ääreen jos auttaa toista.
Näitä erilaisia pelkoja on nykyään vähän joka lähtöön. Tulisi romaani jos kaikesta kirjoittaisi.
Pelosta on tullut arkipäivää.
Kuitenkin pelko syö ihmistä ja sairastuttaa henkisesti. Tämä sitten heijastuu myös fyysisesti erilaisina sairauksina. Kun aivot käy ylikierroksilla niin kehokaan ei voi hyvin. Lääkärit sitten vain määrää lääkettä lääkkeen päälle puuttumatta itse taustoihin.
Ihmisen peloille usein vähän hymähdellään. On kuitenkin aina tärkeä ymmärtää miksi ihminen pelkää. Joskus jopa turhaan.
Mutta pelkoa ei kuitenkaan pysty poistamaan sormia napsauttamalla. Se piileksii ihmisen alitajunnassa. Kun sopiva tilanne tulee niin pelko nousee esiin.
Tätä Kun vertaa menneisiin aikoihin niin herää kysymys mistä tämä kertoo. Minä ajattelen että pelko on edelleen eräänlainen selviytymiskeino.
”olen turvassa kun en mene tuonne tai tee tätä”
Ennen ei lukittu ovia nyt on valvontakamerat, turvapalvelut. Joillain jopa henkivartijat jos rahaa löytyy. Siltikään ei voi varmasti sanoa että on turvassa. Toisen pelko on toisen ammatti.
Kouluissa lapset pelkää toisia lapsia. Opettajat oppilaitaan.
Mikä on muuttanut maailman tällaiseksi pelon ja vihankin tyyssijaksi. Ehkä me ihmiset itse.
Emme luota enää mihinkään. Emme edes itseemme.
Tarvitsemme jonkun sanomaan mitä pitää tehdä tai mitä ajatella.
Oma-aloitteisuus puuttuu.
Se on hävinnyt jonnekin.
Pelko siitä toimiiko oikein vai väärin on nykypäivän ihmiselle liian vaikea aihe käsitellä.
Ennen kun ei ollut sanomalehtiä, televisiota tai radiotakaan niin ihmisen elämä oli luonnollisempaa. Karua ja köyhää mutta henkisesti rikkaampaa. Riidat sovittiin kättä päälle tai yhteisö laittoi kuumakallet ruotuun. Ihminen eli yhteydessä luontoon eikä huonot tai hyvät vuodet saaneet nykypäivän kaltaisia katastrofeja aikaan siinä määrin kuin nykyään.
Nyt kun on vielä keksitty keino millä levittää tietoa reaaliajassa ympäri maailman niin se on pienentänyt olennaisesti maailmankuvaa. Kun tätä vielä käytetään usein väärin.
Sanomalehdistä on tullut ”sotapäiväkirjoja tai lääkärilehtiä”
Ihminen pelkää taas mitä jos kuitenkin…
Ei osata ajatella että moni asia on vain illuusio tai keino siirtää rahaa köyhiltä rikkaille.
Mutta miten pelon voi voittaa.
Minulla ei siihen lääkettä ole mutta jo se että ei lähde mukaan kaikkeen mitä lukee tai kuulee.
Kaivaa taas sen maalaisjärjen ja terveen kyseenalaistamisen esiin.
Opettelee kuuntelemaan eikä vain kuule. Lukemaan muutakin kuin otsikot. Sekä on myös terveellä tavalla itsekäs. Minusta liika empatiakaan ei ole terveellistä koska siinä ei useinkaan itse ongelma ratkea vaan hyväntahtoinen neuvo voikin olla huono asia eikä se ydinongelma kuitenkaan ole poistunut mihinkään. Minusta empatiakin on joskus ”laastari”
Pelko on myös erinomainen hallintakeino. Kun ihminen on tarpeeksi peloissaan hän tekee mitä vain ollakseen turvassa.
Hän myy jopa sielunsa rahalle tai hyväksytyksi tulemisen tarpeelle.
Sanotaan että joku ”myisi oman isoäitinsä” jos se toisi turvallisen olon. Ei ole mitään mitä ei pelon vallassa oleva ihminen tekisi.
Tämän pelon ovat nykypäivän valtaa pitävät hyvin fiksusti ottaneet käyttöön.
Media kertoo päivittäin mitä taas pitää pelätä. Otsikoissa pelkkää sotaa, viruksia, erilaisia sairauden oireita ”tunnista nämä oireet….
tai kun se paha naapuri tuolla idässä… kyllä se sieltä tulee vielä kylään” tätä kun on päivittäin lehdissä niin taas pelätään entistä enemmän eikä edes osata kyseenalaistaa saatikka miettiä onko kaikki meille kerrottu edes totta vai tarkoituksenmukaisesti valheella maustettua.
Joskus ihminen pelkää jopa pelkoa itseään. Kun päässä pyörii vain ajatus jos jotain kuitenkin….
Aletaan vihan voimalla selättämään näitä pelkoja. Vihaan voikin sitten purkaa kaiken. Kierre on valmis.
Mutta ehkä näistä sanoista on jotain hyötyä sinulle joka tätä luet.
Ole sovussa itsesi kanssa.
Ole sovussa Luojasi kanssa millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin. Elä tätä päivää mutta suhtaudu tulevaan uteliaisuudella. Älä jää vellomaan menneeseen. On se sitten ollut hyvää tai huonoa niin sitä ei saa takaisin.
Rauhaa rakkaat kanssakulkijat!
GIPHY App Key not set. Please check settings