Suomessa ollaan viime vuosina keskitytty uutisoimaan Suomeen kohdistuvasta ulkoisesta turvallisuusuhista, vaikka tilanne näyttäytyy useimmiten juuri päinvastaisena, kun kansalaisten turvallisuuden tunne on huonontunut tilastojen valossa. Erilaiset turvallisuuskysymykset ovat nousseet keskeisiksi poliittisiksi ja yhteiskunnallisiksi keskustelunaiheiksi viime vuosina. Erityistä huomiota ovat saaneet Ukrainassa vuosia kestänyt sota sekä Venäjän muodostama ”ulkoinen uhka”. Molempia teemoja käsitellään julkisuudessa laajasti, mutta välillä herää kysymys siitä, että keskitytäänkö kuitenkin väärään uhkaan tai enemmänkin uhkakuvan luontiin?
Maahanmuutto ja sisäinen turvallisuustilanne
Maahanmuuttoon, nuorisoon ja piilossa oleva korruptioon liittyvä sisäinen turvallisuus on aihe, joka jakaa mielipiteitä ja josta ei puhuta tarpeeksi suoraan. Osa kansalaisista kokee, että erityisesti tiettyihin kansanosiin liittyvä sosiaalinen segregaatio, mielenterveysongelmat, rikollisuus, paikalliset katujengit sekä epäonnistunut kotoutuminen heikentävät arjen turvallisuuden tunnetta. Esimerkiksi poliisin julkaisemat tilastot viittaavat siihen, että nuorten ulkomaalaistaustaisten yliedustus tietyissä rikostyypeissä, kuten seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, on tosiasia, vaikka syyt ovat moninaisia ja usein sosioekonomisia. Rikoksia pidetään poikkeuksetta ”yksittäistapauksina”, jotka eivät vastaa koko todellisuutta vallitsevasta tilanteesta. Kansalaisten turvallisuudentunne on heikentynyt Suomessa esimerkiksi väkivaltarikosten ja nuorisojengien seurauksena suurimmissa kaupungeissa on oikeasti aito ongelma, johon viranomaisten luonnollisesti kuuluisi reagoida ja ennaltaehkäistä. Yhteiskunnallinen avoimuus ja rehellisyys vaativat, että sisäisiä uhkia tarkastellaan rehellisesti.
Turvallisuuspoliittinen realismia ei tunnisteta
Ukrainan sodan varjolla Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria muutetaan jatkuvasti. Suomelle, joka jakaa pitkän maarajan Venäjän kanssa, tilanne on kehittynyt siinä määrin, että Nato-joukkojen läsnäoloa kasvatetaan ja puolustusvoimien budjettia vahvistetaan. Suurissa medioissa ja poliittisessa keskustelussa Venäjän uhkaa korostetaan jatkuvasti, on hybridivaikuttamista, kyberhyökkäyksiä, Itämeren laivaliikenteen kiristymisestä puhutaan lähes viikoittain. Suomen sotilastiedustelu kuitenkin vakuuttaa, että Venäjän kyky aiheuttaa konkreettista sotilaallista uhkaa Suomea kohtaan on tällä hetkellä heikompi kuin koskaan sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Ukrainan sota on sitonut Venäjän joukkoja ja resursseja, ja maan taloudellinen sekä teknologinen tilanne on heikentynyt merkittävästi. Tästä näkökulmasta katsottuna uutisointi on vähintäänkin ylimitoitettua ja uutisnäkyvyyden hakemista käyttämällä pelkopohjaista retoriikkaa, joka palvelee enemmän sisäpoliittisia tarkoitusperiä, kuten yhteiskunnallisen yhtenäisyyden ylläpitämistä tai kansalaisten ohjaamista hyväksymään erilaiset lait ja säädökset sekä valvontatoimet. Yhteiskunnallista turvallisuuskeskustelua leimaa juuri tälläkin hetkellä polarisoituneisuus. Venäjän muodostamasta uhasta keskustellaan enemmän tunnepohjalta, mikä hämärtää kokonaiskuvaa. Aidon turvallisuuden takaaminen vaatii kykyä nähdä sekä sisäiset että ulkoiset haasteet sellaisina kuin ne oikeasti ovat.
GIPHY App Key not set. Please check settings