Keittiöpsykologi: Ajan hermolla mutta ei peläten pelko pois ystävät!

Lukiessani mitä on maailmalla suunnitteilla aloin miettiä onko tämä kaikki todella se mitä tapahtuu. Vai onko se vain ”mahdollisesti, ehkä…”
Kyllähän sopimuksia on solmittu aina YKta myöten. Sekä nämä salaperäiset kirjainyhdistelmät ovat todellisia. Eivätkä heidän suunnitelmansa ole niitä ihmisen parhaaksi. Kaikista on mustaa valkoisella.
Jopa meidän päämiehemme on kovaan ääneen kuuluttanut ettei rauhan aika ole vielä. Tosin koska se sitten hänen mielestään on. Varmaan kun ison veden takaa annetaan lupa. Kuka tietää.

Mutta toteutuuko nämä kaikki?
Käsikirjoituksiin tehdään aina muutoksia. Lisätään, korjataan, poistetaan.
Joskus jopa hylätään kun käsikirjoitus ei olekaan sellainen kuin oli tarkoitus.

Nyt tuntuu kuitenkin että ihmisten tulevaisuus vapaana on veitsenterällä kun näitä asioita seuraa.
Itse en lähde tuolle linjalle.
Mutta millainen on tulevaisuus?
Sitähän ihminen ei tiedä – VIELÄKÄÄN
Kaikkea ei voi laskea matemaattisesti mukana on aina se muuttuja.

Mitä voi pieni ihminen tehdä.
Iso joukko nukkuu Ruususen unta. Kun ”kauniit ja rohkeat” kera mäkkärin kerrosaterian on saatavilla niin kaikki hyvin. Palkkakin vielä tulee tilille vaikka ei sillä enää oikein tahdokaan pärjätä. Niin eihän silloin ole mitään hätää.
Vai onko – riippuu paljolti pysyykö nykyinen tilanne ennallaan. Tosin ”kyllähän ne päättäjät kuitenkin tietää paremmin mikä on parhaaksi” ja mediaa kun seuraa niin sieltähän ohjeet tulee. Ei tarvitse ajatella itse. Ihminen kun on opetettu ”kyllä joku muu hoitaa”

Mutta sitten on se joukko joka näkee vähän kauemmas ja on huolissaan.
Silloin osalle heistä tulee helpolla se olo että ”kaikki menee käsikirjoituksen mukaan emme voi mitään” Mutta mitä se tarkoittaa. Ainakin ihan tosissaan joku näin sanoo kun vähän asioita ihmettelee.
Mikä käsikirjoitus?
Kenen kirjoittama?

Asiat laajemmin näkevä menee myös helpommin sinne ääripäähän. ”syvään päätyyn” kuten joku asian ilmaisee.
Kaikki on on vaarallista.
Ruoka myrkytetty ja ilmastokin kemikalisoitu. Ei voi liikkua missään kun pelkää että ei enää palaakaan kotiin kun sieltä on ulos uskaltautunut.
Tosin olemme nähneet mitä kaikkea tuolla kaupungeissa tapahtuu. Ettei se pelko aivan aiheetonta ole.
Tähän kun vielä lisätään ”ne kamalat kaiken tappavat virukset” kasvava katuväkivalta, sodat eri puolilla. Niin se on se ilmestyskirjan ”maailmanlopun ajat” vai onko? (Sodat joita on monessa maassa ovat tosin keinotekoisia koska joku vetelee naruista eikä rauha ole muodikasta) Moni kyseenalaistavakin ihminen sortuu ääriajatteluun.

Mutta mitä sitten voimme tehdä.
Onko ihmiskunta matkalla tuhoonsa.
Siltä ehkä näyttää – mutta tulevaisuus on edelleen meille tuntematon olkoon suunnitelmia tai ei.
Aina voi kaikki kääntyä päälaelleen.
Hyvä pahaksi ja paha hyväksi.

Tämä on vain minun mielipiteeni.
Paras lääke on normaali elämä menemättä mukaan näihin kauhuskenaarioihin.
Ajan hermolla on hyvä olla mutta ei saa pelätä. Se vain lisää pelkoa ja ruokkii vihaa joka on pelon velipuoli.

tuntemattoman ajattelijan v. 1692 Saint Paulin katedraalin seinälle kirjoittamat elämänohjeet. Viimeinen kohta olkoon oppaananne rakkaat kanssakulkijat.

”maailmassa on paljon petosta, riistoa ja särkyneitä unelmia, mutta se on sittenkin Kaunis Maailma”