Aluevaltuutettu Tiina Metsärannan kysymys – ”joutaako sairaat ja köyhät kuolla? ”

Hallitus antoi luvan – ”nyt moni hyvinvointialue aikoo nostaa lääkärikäyntien hinnat tappiin”

Tiina Metsärannan huoli on suuri, koska valtioneuvosto on säästötoimenpiteenä kirjannut ja hyväksynyt 3.10.2024 asetuksen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamiseksi, mikä mahdollistaa hyvinvointialueiden asiakasmaksujen korottamisen jo voimassa olevista enimmäishinnoista vielä korkeammaksi.

Samaan aikaan STM ja VM ovat hylänneet hyvinvointialueiden yhteisen pyynnön siitä, että talouden sopeuttamiseen annettaisiin vuosi lisää aikaa, jolloin säästötavoitteisiin oltaisiin päästy vuoden 2027 loppuun mennessä.

Hyvinvointialueiden rahoitus on rakennettu siten, että se laahaa jäljessä. Kuitenkin hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa ne perivät kunnilta tulevat velat vastuiden mukana. Kun rahoitus on ns ”könttäsumma” ja siitä pitää maksaa ensin velat pois, niin sen jälkeen pitäisi saada vielä raavittua kasaan lain velvoittamiin palveluihin rahat.

-”Käytännössä koko järjestelmä on rakennettu kestämättömälle pohjalla ja siitä huolimatta ministeriöiden edustajat huutavat kilpaa säästöjen perään. Hyvinvointialueiden kädet on sidottu jo alkumetreillä.”

Minkä takia valitaan demokratialla ihmisiä päättämään hyvinvointialueiden palveluista, jos todellinen päätäntävalta on kuitenkin rahoittavilla ministeriöillä sekä virkamiehillä. Hyvinvointialueiden pitäisi olla itsenäisiä alueita, mutta ohjaavilla tahoilla on mahdollisuus kiristää?

Mitä siitä seuraa, kun hyvinvointialueet nostavat palveluiden hintoja ja samaan aikaan hallitus leikkaa kaikkia tukia? Tiina Metsäranta listaa alle esimerkkejä:

• läheskään kaikki pienituloiset/vähävaraiset ihmiset eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen tai täydentävään toimeentulotukeen ja ovat sen vuoksi iso väliinputoajajoukko palveluiden hintojen kasvaessa.
• yhä suurempi ihmismäärä joutuu tasapainoilemaan terveys- ja sosiaalimenojen (lääkkeet, terveydenhuoltopalvelut, sairaanhoito, kotiin tuotavat palvelut jne.) sekä laskujen ja ruoan välillä.
• kun ihminen sairastuu ja joutuu käyttämään hyvinvointialueen palveluita, niin suuret asiakasmaksut osuvat juuri kovimmin siihen ihmisryhmään, joka on pienituloista, eikä ole oikeutettu tukiin, jolloin henkilön/perheen koko talous voi kaatua esim. erikoissairaanhoidon poliklinikkakäynnin laskuun.
• korkeat hinnat nostavat kynnystä hakeutua tarvittavaan hoitoon, minkä seurauksena tilanne voi pahentua, mistä seuraa vielä suurempi lasku, myös hyvinvointialueelle, koska tarvitaan jo huomattavasti raskaampia palveluita
• koko ajan ministeriöiden toimesta kehotetaan siirtämään painopistettä rahoituksessa raskaammista palveluista (esim. erikoissairaanhoito) kevyempiin palveluihin, mikä onkin järkevämpää sekä tarkoituksenmukaisempaa, mutta miten tämä yhtälö ratkaistaan, jos hintojen nostaminen aiheuttaa ihmisten päätymisen raskaampien palveluiden piiriin, kun hoitoon ajoissa hakeutumisen kynnys on noussut liian korkeaksi hintojen nousun seurauksena (minusta tämä vaikuttaa ikiliikkujalta, missä ei päästä koskaan siihen pisteeseen, että ennaltaehkäiseviin palveluihin pystyttäisiin panostamaan eniten)
• kun ihmiset joutuvat suurempaan talousahdinkoon eivätkä välttämättä ole olleet oikeutettuja toimeentulotukeen, mutta mahdollisten hintojen nousujen myötä tulevat toimeentulotuen asiakkaiksi, niin missä kohtaa se valtion säästö syntyy? Säästetään hyvinvointialueiden rahoituksessa, hyvinvointialueet nostavat hintoja, ihmiset päätyvät toimeentulotuen piiriin, – syntyykö siinä todellisia säästöjä vai kierrätetäänkö sama raha vain toista reittiä pitkin?
• Onko oikein, että hallitus on osoittanut valtavan rahasumman yksityisille palveluntuottajille Kela-korvauksiin ja Kela-korvausten noustessa yksityinen palveluntuottaja nostaa omia hintojaan, jolloin Kela-korvaus hyödyttää ainoastaan niitä eikä asiakkaita?
• Köyhät ja sairaat joutaa kuolla pois yhteiskunnasta, mutta varakkailla on mahdollisuus hoidattaa itsensä joko julkisella tai yksityisellä palveluntarjoajalla?
• työterveyshuollon piirissä olevat ihmiset saavat työnantajien tekemien sopimusten mukaiset palvelut, mutta sopimuksesta riippuen myös he joutuvat käyttämään hyvinvointialueiden palveluita.
• kun ihminen jää työttömäksi syystä tai toisesta tai jää eläkkeelle, niin hän putoaa pois työterveyshuollon piiristä, mikä lisää väistämättä hyvinvointialueiden palveluiden tarvitsijoiden määrää. Kun tulot pienenee työttömyyden tai eläköitymisen seurauksena, niin miten ihmisillä on varaa korkeisiin maksuihin!?

Säästöt mitä valtio tavoittelee on 150 miljoonaa euroa. Asiakasmaksut nousevat kaiken kattavasti. Esimerkiksi poliklinikka maksu yli 20:llä eurolla, perusterveyden hoitomaksu melkein kymmenellä eurolla ja kaikkineen pakollinen C-lausunto kelalle maksaa tulevaisuudessa noin 110€

Yhteenvetona todettakoon: Hyvivointialueet on hyvin eri arvoisessa asemassa, koska osa hyvinvointialueista on toimittanut omat talouslaskelmansa alijäämistä myöhässä ja osa on laskenut ne alakanttiin. Joten ne jotka rehellisesti ovat ilmoittaneet mahdollismman totuudenmukaisesti alijäämästään ovat nostettu ”erityistarkkailuun” . Tämä näkyy siten, että erityistarkkailuun joutuneet alueet ovat VM:n ja ST:n vahvassa ohjauksessa ja jos säästötavoitteisiin ei päästä niin päätäntävalta siirtyy aluevaltuustoilta ohjaavalle taholle eli VM:lle STM:lle. -demokraatio vaarantuu, koska tosiallisesti hyvinointialueiden aluevaltuustot eivät niistä määrää vaikka ne on sinne demokraattisesti valittu.

-”Laskentaperusteet eivät edes ole olleet yhtenäivisiä. – Tätä täytyy ihmetellä, koska hyvinvointialueet voivat itse määritellä omat laskentaperusteet. Näin ollen ei edes voisi pistää lainpuitteissa joitain hyvinvointialueita” ”erityistarkkailuun”. Käytännössä tällaisella kikkailulla asetetaan eri hyvinvointialueet eri asemaan ja kaikenlaista taktista kikkailua voidaan tehdä -eli hyvinvointialueet ovat käytännössä kuin villi länsi missä samat säännöt eivät päde kaikille”. – toteaa lopuksi Tiina Metsäranta.