Curiosityn löydöt paljastivat hiilenkierron Marsissa 3,7 miljardia vuotta sitten: Askel kohti elämän arvoituksen ratkaisua

NASA:n Curiosity-rover on tehnyt merkittävän löydön Marsin pinnalta, joka tuo uutta valoa planeetan muinaiseen ilmastoon ja mahdolliseen elinkelpoisuuteen. Science Advances -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa (Mondro et al., 2025) raportoidaan, että Curiosity on löytänyt ensimmäiset suorat todisteet hiilenkierrosta muinaisella Marsilla. Curiosity-mönkijä on tunnistanut 
sideriitiksi kutsutun mineraalin , joka on voinut muodostua vain Marsin ilmakehän hiilen saostumisesta. Toisin sanoen miljardeja vuosia sitten Marsissa oli aktiivinen hiilikierto. Tämä löytö varmistaa käsitystä siitä, että Marsilla on ollut aktiivisia geokemiallisia prosesseja, jotka ovat voineet tukea elämää miljardeja vuosia sitten.

Tutkimus keskittyy Gale-kraatteriin, jossa Curiosity on tutkinut sedimenttikiviä jo vuodesta 2012. Kraatterin uskotaan olleen muinoin järvi, joka on säilyttänyt merkkejä planeetan geologisesta historiasta. Curiosityn uusimmassa analyysissä tutkijat havaitsivat runsaasti sideriittiä (rautakarbonaattia) poratuista kivinäytteistä. Sideriitin esiintyminen osoittaa, että ilmakehän hiilidioksidi (CO₂) on sitoutunut kiviin, mikä viittaa aktiiviseen hiilenkiertoon Marsilla noin 3,7 miljardia vuotta sitten. Tämä prosessi muistuttaa Maan hiilenkiertoa, jossa hiilidioksidi sitoutuu mineraaleihin esimerkiksi karbonaattikivien muodossa.

Tutkimusryhmä, johon kuului tutkijoita useista instituutioista, kuten Ben Tutolo Calgary-yliopistosta, käytti Curiosityn instrumentteja, kuten Sample Analysis at Mars (SAM) -laitteistoa, analysoidakseen näytteiden kemiallista koostumusta. Tulokset osoittavat, että Marsin ilmakehä oli tuolloin tiheämpi ja lämpimämpi, mikä mahdollisti nestemäisen veden esiintymisen planeetan pinnalla. Tämä on linjassa aiempien löytöjen kanssa, jotka ovat paljastaneet aaltojen muodostamia rakenteita ja muita merkkejä muinaisista vesistöistä Gale-kraatterissa.

Hiilenkierto on keskeinen prosessi kaikille tunnetuille elämänmuodoille Maassa, sillä hiili on elämän perusrakennusaine. Marsilla havaittu hiilenkierto ei suoraan todista elämän olemassaoloa, mutta se osoittaa, että planeetalla on ollut kemiallisia prosesseja, jotka ovat voineet luoda elämälle suotuisia olosuhteita. Tutkimuksessa todetaan, että sideriitin muodostuminen viittaa siihen, että hiilidioksidia on ollut runsaasti Marsin ilmakehässä, ja osa siitä on sitoutunut kiviin geologisten prosessien kautta. Tämä prosessi on saattanut ylläpitää ilmaston stabiiliutta riittävän pitkään, jotta mikrobielämä olisi voinut kehittyä.

Lisäksi Curiosityn aiemmat löydöt, kuten orgaanisten molekyylien ja metaanihavaintojen jäljet, tukevat hypoteesia Marsin elinkelpoisuudesta. Vaikka nämä molekyylit voivat syntyä myös ei-biologisista prosesseista, niiden esiintyminen yhdessä hiilenkierron kanssa vahvistaa käsitystä siitä, että Mars ei ole ollut pelkästään kylmä ja kuiva planeetta, vaan sillä on ollut aktiivinen geokemiallinen historia.

Löytö avaa uusia kysymyksiä Marsin menneisyydestä. Tutkijat toivovat, että tulevat tehtävät, kuten Perseverance-roverin näytteiden palautus Maahan, voivat tarjota tarkempaa tietoa hiilen alkuperästä ja siitä, onko se peräisin biologisista vai geologisista prosesseista. Curiosityn havainnot antavat myös arvokasta tietoa Marsin ilmaston kehityksestä, erityisesti siitä, miksi planeetta menetti tiheän ilmakehänsä ja muuttui nykyiseksi autioksi maailmaksi.

Yksi haaste on kuitenkin se, että vaikka hiilenkierto viittaa elinkelpoisiin olosuhteisiin, suoria todisteita elämästä ei ole vielä löydetty. Tutkijoiden on jatkettava erilaisten hypoteesien testaamista, esimerkiksi selvittämällä, voisiko metaani, jota Curiosity on havainnut ilmakehässä, olla peräisin muinaisesta mikrobitoiminnasta. Lisäksi Marsin pinnan ankarat olosuhteet, kuten säteily, ovat voineet hävittää monia elämän merkkejä, mikä vaikeuttaa tutkimusta.

Curiosityn löytö hiilenkierrosta muinaisella Marsilla on merkittävä askel kohti planeetan historian ja elinkelpoisuuden ymmärtämistä. Se osoittaa, että Marsilla on ollut monimutkaisia geokemiallisia prosesseja, jotka ovat saattaneet tukea elämää. Vaikka suoria todisteita elämästä ei vielä ole, nämä havainnot rohkaisevat tutkijoita jatkamaan etsintää ja kehittämään uusia menetelmiä Marsin menneisyyden arvoitusten ratkaisemiseksi. Mars ei ehkä ole niin ”kuollut” planeetta kuin miltä se näyttää – sen menneisyys voi vielä paljastaa yllättäviä elämän jälkiä, jopa olleensa asuttu.

Lähteet: Sciencealert