Hallitus on päättänyt kohdentaa uudelleen aiemmin sosiaali- ja terveydenhuoltoon suunniteltuja säästöjä, mikä tarkoittaa käytännössä 166 miljoonan euron leikkauksia vuoteen 2027 mennessä. Vaikka päätöstä perustellaan julkisen talouden vahvistamisella, moni kysyy: kenen kustannuksella?
Säästötoimet koskevat muun muassa hyvinvointialueiden ryhmärahoja, kokouspalkkioita sekä erikoissairaanhoidon palveluita. Lisäksi teknologian hyödyntämistä kotihoidossa lisätään, mikä voi käytännössä tarkoittaa sitä, että vanhukset ja vammaiset joutuvat entistä enemmän pärjäämään omin avuin.
Erityisen huolestuttavaa on sosiaalihuoltolain uudistus, jolla tavoitellaan yhden prosentin säästöjä sosiaalihuollon kokonaiskustannuksista. Tämä voi tarkoittaa palveluiden heikentymistä heikoimmassa asemassa oleville.
Hallituksen virallinen viesti on, että tavoitteena on pysäyttää velkasuhteen kasvu ja vahvistaa julkista taloutta 9 miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä. Kriitikot kuitenkin muistuttavat, että hyvinvointivaltion peruspilarit eivät kestä loputonta ”täsmennysten” ja ”kohdentamisten” aaltoa.
Jää nähtäväksi, kuinka paljon nämä päätökset heikentävät kansalaisten arkea – ja kuka lopulta maksaa laskun.
Todella röyhkeää toimintaa hallitukselta, ja röyhkeys vain pahenee entisestään. Hallitus nönköttää suu vaahdossa kipeistä päätöksistä, mutta tosiasiassa vain niitä kiusataan, joilla ei ole varaa eikä resursseja kapinoida. Pääomasijoittajana sekä kahden ikäihmisen lähiomaisena minua suututtaa se, että itselleni tärkeät ihmiset pyritään keinolla millä hyvänsä jättää heitteille, mutta esimerkiksi pääomasijoituksiin tai verotukseen ei missään nimessä suostuta edes vilkaisemaan. Olisin täysin valmis maksamaan vaikkapa 35%-40% veroa pääomatuloistani, JOS hallitus edes sillä taipuisi jättämään meidän rakkaat läheisemme, ihmiset, joille olemme koko elämämme velkaa, rauhaan.