Keittiöpsykologi: Enemmistö on aina oikeassa vai onko kuitenkaan. Tarvitaanko meitä ”vastarannan kiiskiä” herätyskelloksi?

Sekalaista settiä asioista ja niiden vierestä. Eli miten yhteiskunta muokkaa ihmistä hyvään tai pahaan. Voiko ihminen muuttua? Pääseekö seepra raidoistaan?

Jos on eri mieltä kuin mitä yleinen mielipide ajattelee niin pitääkö myötäillä vaikka ei ole samaa mieltä vai sanoa suoraan ja saada vihat päälleen kun ei muka ”ymmärrä mistään mitään” tai ettei sovi olla eri mieltä koska ”enemmistöhän on aina oikeassa” niin pitääkö vain kyseenalaistamatta uskoa mitä sanotaan. Kun tähän otetaan mukaan se mitä valtalehdet, televisio ja eri ohjelmissa esiintyvät maksetut huolella valitut ”yhden totuuden asiantuntijat” kertovat ja tästä uskaltaa olla eri mieltä on sekametelisoppa valmis. Saa mitä kummallisempaa vastakommenttia jopa alatyyliin. Vaaditaan perusteluja, lähteitä vaikka kyseessä on mielipide asioista. Eriävää kantaa esille tuovat pyritään saamaan hiljaiseksi leimaamalla heidät esimerkiksi kylähulluiksi tms.

Tai sitten pitääkö rauhan säilyttämiseksi vain olla hiljaa kun oman kannan esille tuominen aiheuttaa muissa helposti jopa vihaa ja sinut halutaan ulos porukasta tai jätetään yksin. Kuitenkin joudut olemaan näiden ihmisten kanssa ja kuulet mitä asioista puhutaan niin tullaan siihen että ennen niin mukava harrastus, työpaikka tai kahvipöytäkeskustelukin alkaa olla haasteellista kun ei voi mitenkään osallistua yleiseen keskusteluun ilman että tietää suututtavansa muut. Lisäksi kun joukossa varmastikin on kanssasi samaa mieltä olevia mutta kukaan ei sano mitään ääneen niin et voi tietää sitä. Koska jos enemmistö on jotain mieltä niin eriävällä kannalla oleva on hiljaa eikä ala tukea sinua vaikka onkin samaa mieltä. Onko se sitten pelkoa leimautumisesta, hyväksynnän hakua vaiko sovun säilyttämistä vaikka tekisi mieli antaa palaa. Yhdessäolo on kuitenkin on tärkeää. Ei niinkään mukana olevien ihmisten vuoksi vaan sen mitä toisen ihmisen fyysinen seura henkisesti antaa. Toisista ihmisistä saa energiaa.
Sitä ei mikään virtuaalihahmo tai etäyhteydenpito korvaa.

Työpaikkakin on nykypäivänä erityisen haasteellinen. Eri mieltä enemmistön kanssa olevan elämää vaikeutetaan. Hän joko ”äänestää jaloillaan” tai palaa loppuun taistellessaan tuulimyllyjä vastaan kun rauhan säilyttämiseksi on pakotettu pitämään suunsa kiinni. Joutuu kuuntelemaan muiden ihmisten kantaa asioista. Eikä näe niissä puheissa mitään järkeä. Harrastuksen voi aina lopettaa vaikka ei haluaisikaan mutta työpaikalta ei niin vaan lähdetä. Perhepiirissä se on vielä haasteellisempaa kun ollaan eri mieltä eikä yhteistä linjaa löydy.
Silloin saattaa jopa pitkä parisuhde olla vaarassa. Menee lusikat jakoon kun ei hyväksytä toisen kantaa.

Tätä on ollut ennenkin toisella tavalla mutta nykypäivän hektinen meno tauteineen, sotineen tai jopa julkisten rahojen käytön priorisointi saa ihmiset jakautumaan leireihin.
Syntyy ”kuplan sisälle kupla”
Kyllä asioista ollaan samaa mieltä mutta kun puhutaan mitä pitäisi tehdä niin siinä sitten tuleekin kissanhännänvetoa. Joskus jopa ennen tiivis porukka saattaa hajota kun yhteistyö ei vaan suju jolloin ei saada asioita eteenpäin. Syntyy uusia pieniä porukoita ja sitten ei kukaan saa mitään aikaan. Egojen kolistelu on iso este matkalla yhteiskunnalliseen muutokseen. Muutosta haluavat antavat vain enemmistölle aseen käteen riitelemällä keskenään.
Silti riidat jatkuu ja sitten ihmetellään kun mitään ei tapahdu.

Toisaalta muutos on aina lähtenyt siitä kun asiat tuodaan esiin ja niistä puhutaan niiden oikeilla nimillä kaunistelematta.
Se ensin suututtaa mutta pitemmän päälle myös laittaa ajattelemaan asioita.
Onko tässä mitään järkeä.
Suuri laiva kääntyy hitaasti mutta vauhtiin päästyään vääjäämättä muuttaa suuntaa.

Kotikutoinen neuvo tähän lopuksi.
”Ole aina ensin rehellinen itsellesi niin silloin pystyt olemaan rehellinen myös muille”